torstai 27. joulukuuta 2012

Hobitti - Toinen mielipide

Hobitti - Odottamaton matka (The Hobbit: An Unexpected Journey, 2012) on arvioitu täällä aikaisemmin näkemättä paskaa -periaatteella. Se ansaitsee kuitenkin toisen mielipiteen. Kollegani arvioista huolimatta ei voi sanoa, että Peter Jackson olisi uusi George Lucas. Voi tietysti käydä niin, että Jackson myy jossain välissä Braindeadin (1992) ja Meet the Feeblesin (1989) uudelleenfilmatisointioikeudet Disneylle, mutta vähän epäilen. Jos uudet Tähtien sota-elokuvat sisältäisivät puolet siitä energiasta kuin mitä Hobitin ensimmäinen osa sisältää, niiden aiheuttama vitutusaste olisi vähemmän korkea.

Hobitti ei ole ongelmaton elokuva. Ensinnäkin se on ylipitkä ja sen lisäksi siihen on saatu tungettua aivan liikaa tarinaa ja häppeninkiä. Sen lisäksi digitaaliset mörököllit näyttävät digitaalisilta mörökölleiltä ja vähän tulee ikävä Sormusten herra-filmatisoinnin örkkejä, jotka olivat ainakin osittain oikeiden ihmisten näyttelemiä eivätkä tietokonekuorrutettuja mölliäisiä. Välillä tulee mieleen, että ei ole oikein osattu päättää, tehdäänkö lapsenmielisempää elokuvaa vai eeppistä fantasiasatua. Lopputulos on vähän kumpaakin ja aiheuttaa katsojassa myötähäpeän puuskia. 

Hobitti on kuitenkin parhaimmillaan oikein viihdyttävä. Jacksonin näkemys Keskimaasta on vetoava, tosin haltiat näyttävät edelleen ruotsalaisilta kampaajilta. Elokuvan näyttelijävalinnat ovat mainioita ja Sormusten herraa kevyempi ote näkyy myös roolisuorituksissa. Ian McKellen on jälleen erinomainen Gandalf ja Martin Freeman tekee mukavan kuivakan roolisuorituksen Bilbona. Kyseessä on kelpo pläjäys, joka ei aiheuttanut allekirjoittaneessa sisäistä verenvuotoa tai nörttiraivaria. Tosin en ihan jaksa laskea päiviä seuraavan osan ensi-iltaan. Se tulee sitten joskus.

Branch 

4 kommenttia:

  1. Haluaisin huomauttaa kollegalleni, että Jacksonilla on vielä hyvin aikaa myydä oikeudet Disneylle... Jään odottamaan animoitua sarjaa ruotsalaisten kampaajien arjesta.

    DL

    VastaaPoista
  2. Hobitin yksi ongelma on, että alkuperäisteos on lastenkirja ja tämä leffa taas ei. Bongailin siitä selvästi kirjasta valikoituja osia, jotka tekivät hieman lapsekkaan/kevyemmän vaikutuksen kuin LotR-sarja, ja jotka eivät tuntuneet spivan yhteen "aikuisemman" sisällön kanssa.

    Toisaalta ajattelin asiaa myös siltä kannalta että tässä vaiheessa Keski-maan historiaa elettiin jonkinlaisen viattomuuden aikaa, Sauron oli oletettavasti kukistettu ja suurin ongelma tuntui olevan jokin lohari entisessä kääpiöluolassa (eli ei minkäänlainen ongelma juuri muille kuin niille kääpiöille). Kääpiöiden maneerit olivat myös mukavasti yksi yhteen Gimlin vastaavien kanssa ja yllättäen minua ei enää napsinut liian kovasti Gimlin osa comic relief -hahmona; jos kääpiöt ovat tuollaisia lajityypiltään niin sitten ne ovat. Tykkäsin varsinkin niiden reaktioista peikkojen nuotiolla. :D

    Liian animoidut örkit kyllä tökkivät silmään täälläkin. Pääpahisörkki ei oikein vakuuttanut. Ja mikä helvetti siinä on että järkyttäviin tilanteisiin reagoidaan huutamalla "NOOOOOOOOOOOOOOO!", on ainoastaan yksi elokuva jossa se toimi (ja siinäkin lähinnä nauratti).

    VastaaPoista
  3. Aika lailla samaa mieltä alkuperäisteoksen ja elokuvan välisestä ristiriidasta. Onneksi kirjan lukemisesta on niin pitkä aika, että en suoraan sanottuna muista sitä kovinkaan tarkkaan. Tämän lisäksi yrittäessäni muistella Hobittia pääkoppani kaivaa esiin toisen aiheeseen liittyvän teoksen eli Loru sorbusten herrasta. En ymmärrä :)

    B

    VastaaPoista
  4. Kysymyshän siis kuuluu: "Pidätkö siitä mitä näet?"

    VastaaPoista