The Phantom Menace (1999)
Phantom Menace oli ensimmäisellä kerralla sellainen märkä rätti naamaan ja kunnon bitch slap, että en ole vieläkään toipunut siitä. Se on ikuisesti toiveet romauttanut elokuva, jonka jättämä pettymys kirvelee. Mutta miksi se on niin sysipaska? Vastaus voisi olla Jar Jar Binks, mutta pyydän käyttämään hetken pieneen mielikuvaharjoitukseen. Mitä jos Qui-Gon Jinn (Liam Neeson) ei olisikaan pelastanut sammakkoeläimen ja rastamiehen saatanan ärsyttävää sekäsikiötä elokuvan alkumetreillä ja Jar Jar olisi liiskautunut veriseksi mössöksi? Kieltämättä mukava mielikuva, mutta se olisi parantanut elokuvaa vain marginaalisesti. Kyllähän pakkasella housuun kuseminen lämmittää hetken, mutta sitten tulee taas kylmä.
Elokuvalla on monta ongelmaa. Ensinnäkin se näyttää parhaimmillaan Windowsin taustakuvalta, johon on lisätty pöljän näköisiä avaruusolentoja ja robotteja. Lucasin on ollut pakko hieroa digikakkaansa koko kankaan täydeltä. Näyttelijät olisi voinut myös korvata roboteilla, sillä kovasta näyttelijäkaartista huolimatta näyttelijät vaikuttavat työskentelevän vahvojen rauhoittavien lääkkeiden alaisena. Toki mukaan on saatu nuorta Anakin Skywalkeria näyttelevä Jake Lloyd, joka vetelee elokuvan läpi ärsyttävän lapsinäyttelijän varmuudella. Nuoren Skywalkerin leveä junttiaksentti ja Jeesus-tason luonnonlahjakkuus Voiman parissa lisäävät ärsyttävyyttä useampaan potenssiin eli tiedossa on mukavan luontevaa lapsikuvausta Hollywoodin malliin.
Tarinahan on melko yhdentekevä ja se lähinnä vääntää ratakiskosta sen, että kaikkien ikävien Kauppaliittojen ja Darth Maulien takana on Juha Sipilän suuri idoli senaattori Palpatine (Ian McDiarmid), joka puuhastelee vallankaappausta. Pikanttina yksityiskohtana on kiinalaisten, eikun siis Kauppaliiton edustajien kevyt aasialaisaksentti. Sen ja gunganien Ja man! -aksentin jälkeen voi kysyä, että miksi Mace Windua (Samuel L. Jackson) ei näyttele valkoinen näyttelijä mustaa kenkälankkia naamassa. Ihan hyvin menisi samaan jatkumoon.
Attack of the Clones (2002)
Toisen elokuvan kohdalla on ollut jo tiedossa, että kuraa sieltä on tulossa. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) on käynyt puberteetin läpi ja elokuvaan tuleekin tämän myötä mukava Twilight-viba. Jos ensimmäisessä elokuvassa ajatus ärsyttävän pikkupojan ja Naboon kuningattaren (Natalie Portman) tulevasta romanssista tuntuu jäätävän kiusalliselta, niin luottakaa vaistoihinne. Se todellakin on sitä. Pariskunta toki puhuu keskenään romanttisesti politiikkaa ja suosikkikohtani elokuvassa on se, kun Anakin paljastaa olevansa lukion filosofian tunnin fasistilarppaaja. Tyhmempikin katsoja ymmärtää, että nyt lähestytään vähitellen Voiman pimeää puolta.
Sivujuonteena voisi mainita, että Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) löytää tuntemattoman henkilön salassa tilaaman massiivisen klooniarmeijan, jonka on tarkoitus tulla Tasavallan käyttöön. Tässä kohtaa sitä alkaa miettimään Tasavallan hallinnon julkisuusperiaatteita, joista vain Suomen nykyinen hallitus voi haaveilla. Ai niin, Palpatine ylennetään kanslerista valtakunnankansleriksi. Palpatine pitää tämän jälkeen televisiopuheen, jossa hän kertoo suomalaisten luontosuhteesta. Tällaista tapahtuu onneksi vain elokuvissa.
Revenge of the Shit (2005)
Siinä vaiheessa, kun elokuvan nimestä voi väännellä hassun muunnoksen ilman mitään mielikuvitusta ja vaivannäköä, ovat tekijät luovuttaneet. Edellisessä osassa on myös selvinnyt, että Hayden Christensen ei osaa näytellä. Asiantila ei muutu elokuvan vaihtuessa ja Hayden käykin läpi Anakin Skywalkerin transformaation Darth Vaderiksi pääasiassa mulkoilemalla kulmiensa alta. Kolmannessa osassa Anakin etenee urallaan ja vaimollakin on pulla uunissa, mutta nuorta miestä ahdistaa. Normaalissa elämässä ahdistusta lievennettäisiin kännireissulla, joka päätyisi snagaritappeluun ja putkareissuun, jonka jälkeen luikittaisiin nöyränä kotiin. Tässä tapauksessa ahdistukseen vedetään vähän Voiman pimeää puolta ja siinä sivussa sitten kaatuvat jedit, koko Tasavalta ja perhehaaveet. Tosin vastineeksi saa pukeutua Darth Vader -asuun loppuiäkseen, joten huonomminkin voisi käydä.
Tietysti kolmoispökäleen johdonmukaisuus herättää kysymyksiä, kuten esimerkiksi miksi jedineuvosto ei aisti Palpatinen puuhasteluja Voiman pimeän puolen kanssa aikaisemmin? Miten Tasavallan äitiyshuolto on niin paska, että kaksoisraskaus jää huomaamatta? Miten Jar Jar Binks on edelleen hengissä kolmannessa osassa? Tosin rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että eivät alkuperäiset Tähtien sota -elokuvatkaan ole olleet mitään loogisuuden riemuvoittoja. Jaksuhalit Kuolontähden suunnitelleelle tuntemattomalle insinöörille ja ewokeilta turpiinsa saaneille Endorin veteraaneille.
Haluan vielä lopuksi välittää lämpimät kiitokseni George Lucasille! Kun sitä hilloa on herralla vähän enemmän, niin sitä voisi palkata jonkun tyypin vetämään sen pään pois hanurista.
Branch