maanantai 16. kesäkuuta 2014

Man of Steel

Zack Snyderin ohjaaman Man of Steelin (2013) nimi pitäisi olla oikeastaan Man of Boredom, onhan pääosassa kuitenkin tosikkojen ja mielensäpahoittajien planeetalta Kryptonilta kotoisin oleva Teräsmies. Snyderin elokuva jatkaa samaa teemaa: se on mahtipontinen, kuivan tosikkomainen ja helvetin pitkäveteinen. Vähän kuin 300, mutta ilman tahatonta komiikkaa, Gerard Butlerin sylkeä ja öljyttyjä kreikkalaisia.


Elokuva  alkaa Kryptonin viimeisistä hetkistä, sillä planeetta on tuhoutumassa kryptonilaisten harjoittaman yleisen perseilyn johdosta. Tiedemies Jor-El (Russell Crowe) saa vaimonsa Laran (Ayelet Zurer) kanssa pojan, joka on tarkoitus lähettää toiselle puolelle galaksia pois tuhoutuvalta planeetalta. Samaan aikaan peruskryptonilainen kenraali Zod (Michael Shannon) yrittää kaapata vallan säilyttääkseen vaalimansa kansallissosialistiset, eikun kryptonilaiset rotuihanteet. Kaappaus epäonnistuu ja Zod liittolaisineen tuomitaan viettämään seuraavat ziljoona vuotta vankialuksella hyytelössä säilöttynä (ihan oikeasti). Tämän jälkeen Krypton posahtaakin ja vastasyntynyt Kal-El matkaa kohti maata.

Vähän myöhemmin elokuvassa Henry Cavill näyttelee pellolta löytynyttä Clark Kentiä, joka on viettänyt lapsuutensa keskilännen junttimailla Kevin Costnerin ja Diane Lanen kasvattamana.Clark on identiteettikriisinsä vuoksi lähtenyt hipsteriparrassa vielä enemmän hevonkuusessa olevaan paikkaan joutomieheksi. Onneksi uutisissa kerrotaan löydetystä tunnistamattomasta objektista, joka kätevästi paikan päällä paljastuu haaksirikkoutuneeksi kryptonilaisalukseksi. Alukselta löytyy Jor-Elin hologrammi, joka valistaa poikaansa tämän perimästä. Saatuaan faijaltaan trikoot ja parranajokoneen Clark löytää oman identiteettinsä sileäleukaisena superrodun edustajana, jolla on kuitenkin tunnesiteet ihmiskuntaan. Samaan aikaan hyytelöstä vapautunut Zod joukkoineen päätyy maahan hylätyn aluksen kutsumana. Tässä vaiheessa ihmiskunta on jälleen uhattuna ja vakuutusyhtiöiden lakimiehet valmistautuvat vetoamaan ahkerasti force majeure -pykälään.

Teräsmiehestä on tehty kaksi elokuvaa tämän vuosituhannen puolella ja kummatkin ovat olleet yhtä jännittäviä kulttuuritekeleitä kuin Kauniaisten puhelinluettelo vuodelta 1987. Teräsmieshän ei ole kovinkaan jännittävä persoonana, mutta vanhempien elokuvat ovat ymmärtäneet hyödyntää Teriksen käsittämättömiä supervoimia tuoden reipasta camp-meininkiä peliin. Man of Steel ja Bryan Singerin ohjaaman Superman Returns (2006) ovat nojanneet tuoreempaan sarjakuvafilmatisointien paradigmaan, jossa pyritään tekemään vakavia elokuvia trikoosankareista. Tämä ajattelumalli toimii hyvin silloin kun Hugh Jackmania ei pueta keltaisiin trikoisiin. Teräsmiehen kohdalla tilanne on toinen, sillä kyseinen hahmo yhtä syvälllinen kuin pahvisauli. Vakavuus tarkoittaa elokuvassa  tylsää jeesustelua ja mielikuvituksetonta urbaanin ympäristön tuhoa. Christopher Reeven Teräsmies sentään lensi maapallon ympäri useamman kerran ja käänsi ajan taaksepäin pelastaakseen Lois Lanen. Henry Cavillin Teräsmies kärsii pääasiassa eksistentiaalikriisistä. Päätelkää itse tästä jotain.

Man of Steel: 

2/5
4/5 













Branch


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti