Real Steel

Joskus kannattaa lukea tarkkaan elokuvan tuoteseloste, että ei käy samalla tavalla kuin Real Steelin (2011) kanssa. Nopean vilkaisun perusteella tulin kuvitelleeksi, että kyseessä olisi tummasävyinen, dystopiseen tulevaisuuteen sijoittuva elokuva, jossa ihmiskunta hakee viimeisiä huvituksiaan robottinyrkkeilystä. Robottinyrkkeilyä elokuvassa toki on, mutta muutenhan kyseessä kiva perhe-elokuva, jossa Lassie kohtaa Riemukuplan, joka taas kohtaa Rockyn. Mukana on tietysti ärsyttävä lapsinäyttelijä. Itseään voi syyttää vain sisälukutaidon puutteesta ja elokuvan tekijöitä kaikesta muusta, kyseessä on kuitenkin aito perhejööti.

Hugh Jackman näyttelee entistä nyrkkeilijää ja  robottinyrkkeilyn promoottoria Charlie Kentonia, jolla on huonoa onnea ja rutosti velkaa ympäriinsä. Koko soppaan lisätään vielä Charlien poika Max (Dakota Goyo), jota tämä ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Maxin äiti on kuollut ja varakkaisiin naimisiin mennyt täti (Hope Davis) haluaa adoptoida pojan. Charlie näkee tilaisuutensa tulleen ja nettoaa tilanteesta, mutta saa samalla pojan kesäksi niskoilleen. Kuten odotettavaa, riskejä ottava Charlie onnistuu ryssimään ainoan saumansa menestyä jälleen ja menettää loputkin fyffet. Onneksi tässä vaiheessa aivan saatanan rasittava Max löytää parivaljakon yöllisellä kaatisdyykkausreissulla vanhan sparrausrobotin, josta saadaan vesipesulla ja pari osaa vaihtamalla ihan toimiva kokonaisuus, joka onkin kohta haastamassa raskaan sarjan mestareita.

Kaatopaikalta löydetty heikossa hapessa oleva robotti nyrkkeilykehässä on ihan söpö idea, vähän kuin osallistuisi formuloihin mopoautolla tai yrittäisi keskustellä järkevästi internetissä. Tietenkin vastassa olevat mörssärit kaatuvat parilla vähän paremmalla varaosalla viritellyn peltipurkin edessä. Parhaimmillaan elokuvasta tulee mieleen Rocky 4, jossa Syltty treenaa erämaamökillä ja Dolph Lundgren laboratoriossa. Huippu-urheilussa kun raha ja ammattilaisvalmennus eivät tunnetusti tuo tuloksia, vaan ainoastaan urheiluhenki, sinnikkyys ja kova tahto. Muutenkin elokuvassa korostuu Rockyn teema altavastaajasta, joka on kuitenkin aina moraalinen voittaja. Elokuvassa haetaan vähän katu-uskottavuutta hanuriaan myöten veloissa olevan Charlien ongelmilla ja  vapaapainimeiningeistä innoituksensa hakevilla nyrkkeilyareenoilla. Toki elokuvassa esitellään  Charlien kimurantti suhde nyrkkeilysalin omistajaan Baileyn (Evangeline Lily) kanssa. Keskiössä ovat kuitenkin perhesuhteet ja leivänpaahtimen kehätreeni. 

On tietysti makuasia, pitääkö peltiheikin nousua raskaan sarjan otteluihin uskottavana. Elokuvan nyrkkeilykohtaukset ovat oikein näppäriä ja viihdyttäviä. Mutta mikä helvetti siinä on, että tässäkin elokuvassa lapsen pitää olla näsäviisas räkänokka, jolla on kuitenkin enemmän katuviisautta ja silmää nyrkkeilyn suhteen kuin näissä ympyröissä pyörivällä isällään. Kivasti elokuvassa kuitenkin isä-poikasuhde kehittyy keskinäisestä viisastelusta ja vittuilusta lämpimäksi vanhemman ja lapsen väliseksi suhteeksi. Kyllä kymmenen vuoden tapaamattomuus ja pyrkimykset hyötyä taloudellisesti omasta lapsesta voi aina antaa anteeksi. Tämähän on vakioteema amerikkalaisessa perhe-elokuvassa: kaikki perseily annetaan anteeksi, kaikki oppivat jotain ja katsoja tuntee raikkaan oksennuksen maun suussaan.

Real Steel:

2/5

3/5 

Branch