Judge Dredd

Huonojen elokuvien kerho on jo usesti todennut, että 1990-luku ja sitä edeltänyt aikakausi oli surullista aikaa sarjakuvien saattamisessa valkokankaalle. Onneksi Judge Dredd (1995) ei tee poikkeusta. Samalla elokuvan kunniakkaana tehtävänä on jälleen kerran muistuttaa meitä kaikkia Sylvester Stallonen näyttelijänlahjoista. Elokuvana on Judge Dredd on toki hieman Mustanaamiota vähemmän sysipaska elokuva, mutta kyseessä on kuitenkin aito ysärikuratuote, joka on varastanut kuvastonsa Blade Runnerista, Mad Maxista sekä Kannelmäen Prisman leluosastolta.

John Wagnerin ja Carlos Ezquerran tulevaisuuden dystopiaan sijoittuva Judge Dredd on brittisarjakuvan tunnetuimpia luomuksia. (Kuuluisa sarjakuva onkin inspiroinut esimerkiksi helsinkiläisiä poliitikkoja viime talvena.) Sarjakuva kuvaa ydinsodan jälkeistä iloista postapokalypsimeininkiä, jossa ihmiskunta on asettunut asumaan valtaviin kaupunkikomplekseihin, Megacityihin. Megacityissä järjestyssä pitävät tuomarit, joille on annettu sekä poliisin että oikeuslaitoksen valtuudet. Vallan kolmijako onkin ihan homojen hommaa.

Elokuvassa Megacity 1:n järjestys on uhattuna, sillä Dredd lavastetaan syylliseksi murhaan. Samaan aikaan vankilasta karannut ex-tuomari Rico (Armand Assante) puuhastelee kulisseissa jotain pahaa. Tähän kuvioon on saatu sotketuksi mukaan myös kiintiönainen (Diane Lane) sekä Jar-Jar Binks, jota esittää Rob Schneider. Tämäkin juoni on vain kehys kaikenkarvaisille toimintakohtauksille, sillä käsikirjoitus ei ole se, mihin tässä elokuvassa on satsattu.

Heikoista raameistaan huolimatta Judge Dredd on elokuva, johon on palanut selvästi rahaa. Valitettavasti varannot on käytetty lavasteiden, erikoistehosteiden ja Stallonen rooliasun muovittamiseen. Ilmeisesti myös Etola on ollut yksi elokuvan rahoittajista. Tuotantotiimi on selvästi hallinnut myös muista elokuvista ideoiden varasta... anteeksi, lainaamisen. Tässäkin on tosin epäonnistuttu raskaasti, ja on ilmiselvää, että kaikki mahdolliset "lainaukset" ovat juolahtaneet mieliin aamuneljän aikaan kokkelin loputtua. Lopputuloksena 70 miljoonan dollarin elokuvan toteutus näyttää halvalta ja aika nololta.

Huonojen elokuvien kerhon käyttämän Judge Dredd-konsultin mukaan yksi elokuvan suurimmista virheistä on se, että arvon tuomari riisuu kypäränsä. Sarjakuvissa näin ei koskaan tapahdu. On kyllä totta, että Stallonen näyttelijäsuoritus ei olisi ainakaan huonontunut kypärä päässä, sillä herran näytteleminen on yhtä muovista kuin tämän rooliasu. Tosin turhaanhan tässä Stallonea moititaan. Harvempi kasarilla uransa huipulla ollut toimintatähti on yleisesti loistanut enää ysärillä. Paska vuosikymmen, ei voi mitään. Kyllä tässä jäädään aika jälkeen Rambosta ja kovimmista Rocky-elokuvista.

Rob Schneider tekee roolin täysin turhana tyyppinä, joka ei valitettavasti kuole elokuvan aikana. Tämä on todella harmillista. Harmillista on myös se, että Rob Schneider tekee edelleen elokuvia. Armand Assante näyttelee Ricoa. On hieman vaikeaa ottaa vakavasti tyyppiä, jonka nimestä tulee mieleen lähinnä brasilialainen miesprostituoitu. Olemme myös pohtineet, millä ilveellä Max von Sydow ja Jürgen Prochnow ovat päätyneet tähän elokuvaan. Oletettavasti on ollut kyse rahasta. Rahaisan palkkion lisäksi mieleen tulevat uhkailu ja kiristys. Ehkä jonkun perheenjäsenen kidnappaus. Ei voi tietää. Diane Lane on ainoa vähänkään luonteva näyttelijä koko elokuvassa. Se ei valitettavasti pelasta paljoakaan.

Tällä kuralle on  kuitenkin vaihtoehto, nimittäin Pete Travisin ohjaama Dredd (2012), jossa Dreddin roolissa nähdään Carl Urban, kypärä päässä tietenkin. No, allekirjoittaneelle päähinekysymys on ihan se ja sama, mutta kyseessä on oikeasti yksi tämän vuosikymmenen hienoimpia toimintaelokuvia. Siis ihan oikeasti, ilman hipsteripersesarkasmia.

 Judge Dredd:

4/5

4/5 

Branch