She’s All That

1990-luvun loppu oli hienoa aikaa olla teini. High school -genren elokuvat antoivat aihetta tuskastella suomalaisen koulumaailman värittömyyttä ja elokuvat kuten 10 Things I hate about you (1999) ja Cruel Intentions (1999) muuttivat radikaalisti suomalaislapsosten suhtautumista koulunkäyntiin. Itsekin ymmärsin, että ratkaisevaa on olla todella, todella suosittu. Lajityypin elokuvia on suollettu ulos Hollywoodin kuramaatista jo vuosikymmeniä, mutta erityisesti yksi elokuva yhdistää kaikki genren parhaat ja pahimmat samaan pakettiin: Robert Iscoven ohjaama She’s all that samaiselta vuodelta 1999. 

 Am I a bet? Am I a FUCKING BET?

She’s all thatin pääosassa on koulun suosituin urheilijapoika Zack Siler, jota esittää teinielokuvien kultapoika Freddie Prince Jr. Zack on elämän lellikkilapsi: hyvä urheilemaan, uskomattoman komea ja tyttöystävänä on huutosakin päänarttu. Elokuvan alussa lisäksi selviää, että nyt Zackin olisi aika valita joku isin hommaamista Ivy Leaguen opiskelupaikoista. Lyhyesti sanottuna Zack on hemmoteltu pikkujamppa, jonka syvällisenä tehtävänä on näyttää hyvältä ja ymmärtää, että rumillakin tytöillä voi olla sielu. 

Ressukkatyttönä elokuvassa esiintyy vähintään yhtä rasittava Laney Boggs (Rachael Leigh Cook). Sen lisäksi, että Laneylla on todella typerä nimi, on häntä paiskattu myös muutamilla muilla epäsuositun tytön tavaramerkeillä. Laney on taiteellinen ja halveksuu koulun urheilullista joukkoa. Laneyllä on omituisia vaatteita ja ressukka ei edes nypi kulmakarvojaan. Laneyn suurin synti on kuitenkin se, että Laneyn isi joutuu tekemään töitä elääkseen ja äitikin on kuollut. Tämän takia muut lapset eivät voi leikkiä hänen kanssaan, sillä ilmeisesti työväenluokkaisuus tarttuu. 

Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään seuraavanlainen. Zackin narttutyttöystävä dumppaa Zackin juuri ennen senioreiden tanssiaisia. Zackilla ei olisi minkään valtakunnan vaikeuksia löytää itselleen uutta tyttöystävää koulun himokkaista chearleadereista, mutta tästä bootycall-rumbasta ei olisi kovin hyväksi tai lapsille sopivan elokuvan juoneksi. Sen sijaan, että Zack soittaisi jollekin kymmenistä hoidoistaan, hän lyö seura-apinoidensa (Geneeriset Teinileffa-statistit) kanssa vedon: Zackin täytyy muuttaa muutamassa viikossa koulun rumin ja epäsuosituin tyttö tanssiaisten kuningattareksi. Aikamoinen homma ottaen huomioon, että dorka-Laney käyttää silmälaseja! 

Tästä seuraa Kalifornian auringossa kuvattu montaasi erinäisistä viettely-yrityksistä, jotka epäluuloinen nörttineito blokkaa tehokkaasti. Lopulta Zack esittää taideperformanssin, jossa hän runoillen kertoo footbagin pelaamisesta säkkipalloa samalla pompotellen. Oikeasti. Mitäpä siinä taiteellinen tyttö muuta voi, kuin olla vakuuttunut koulun gigolon syvistä tunteista. Summa summarum: Laney suostuu lähtemään tanssiaisiin ja sitten selviää, että kyse onkin ollut vedosta. Tästä seuraa itkua ja synkkää taidetta. Lopulta suosituksi muuttunut Laney lähteekin koulun pahimman pelimiehen parina tansseihin. Mustasukkainen Zack joutuu tässä vaiheessa myöntämään sen itselleenkin; Laney on sittenkin se elämän suuri rakkaus. Seuraa anteeksiantoja ja loppuhuipennukseksi myös alastomuutta valmistujaisissa. 

Sivuhuomautuksena sanottakoon, että tämä viimeinen kohtaus on lisätty vain, jotta Freddy Prince Jr. saataisiin edes kerran alasti ruutuun. Elokuvan tuotto oli päälle 60 miljoonaa. Veikkaan, että rapiat 10 miljoonaa tästä oli mainitsemani kohtauksen ansiota. Full frontalilla olisi tullut ainakin kymppi lisää. Melko lahjattoman Freddyn ura muuten luisui alamäkeen ennätyksellisen nopeasti tämän elokuvan jälkeen. Todella yllättävää! Yhtenä hetkenä kaikkien teinityttöjen päiväunissa, seuraavassa Sarah Michelle Gellarin kanssa Scooby Doo ysissä. Oh how the mighty falleth! Varo vaan Robert Pattinson, sä olet seuraava. 

Kaiken kaikkiaan She’s all that on kliseisin ja pateettisin oman genrensä elokuvista. Elokuvaa mainostetaan romanttisena hömppänä tytöille, mutta oikeasti kyseessä on puolentoista tunnin itsetunnonkohotusvideo koulun epäsuositulle ainekselle. Harmi vain, että viesti olisi ollut huomattavasti uskottavampi, jos naispääosa ei olisi esittänyt entinen malli. Tästä kaikesta huolimatta, tai oikeamminkin juuri siksi, She’s all that on aivan uskomattoman viihdyttävä pätkä. Elokuva on suurta draamaa ja syvyyttä vain niin kuin teinileffa voi sen parhaimmillaan ja pahimmillaan tarjoilla. Näissä tunteissa olisi Twilightin vahanaamoilla oppimista! 

Deadlock 

PS: Elokuvaa katsoessa teille saattaa tulla sellainen fiilis, että tämähän on jo nähty. Syynä on se, että elokuva todella on tehty ainakin aikaisemmin. Katsokaapa vuoden 1987 romanttinen teinielokuva Can’t Buy Me Love ja sanokaa, että kyse ei ole käytännössä samasta elokuvasta.