Isäni on turbomies

Isäni on turbomies (Jingle All the Way, 1996) on jouluelokuva ja todellinen huonojen elokuvien klassikko. Sen katsomista voi verrata siihen, että löytää koiran oksennusta sängyn alta jouluaattoaamuna. Tekisi mieli jättää se vain sikseen ja antaa kuivua lattiaan. Joulu elokuvateemana on tuottanut mainioita ja koskettavia elokuvia, mutta samalla myös kuraa. Isäni on turbomies on kökköjouluelokuvien cremè de la cremè. Mielestäni elokuvan kopiota tulisi säilyttää Pariisissa metrin mitan vieressä, sillä se määrittää standardin huonoille elokuville. 

Elokuva kuuluu Arnold Schwarzeneggerin näyttelijänuran komediaputkeen. Kyseisistä elokuvista voidaan olla montaa mieltä, mutta Isäni on turbomies on ehdottomasti paskin näistä kaikista. Siitä ei ole epäilystäkään. Twins (1988), Lastentarhan kyttä (1990) ja Junior (1994) ovat siihen verrattuna elokuvia, jotka haluaa katsoa älykkäässä seurassa ja keskustella sen jälkeen niistä punaviinilasin ääressä. Olen itse pystynyt katsomaan nämä edellä mainitut elokuvat suhteellisen kivuttomasti, mutta Isäni on turbomies on tuottanut todellisia vaikeuksia. Sen katsottuani tunsin fyysisen pahoinvoinnin lisäksi epäuskoa siihen, että kyseinen elokuva on ylipäänsä olemassa ja olen sen itse juuri nähnyt.

Schwarzenegger esittää perusamerikkalaista perheenisää Howard Langstonia perusamerikkalaisella itävaltalaisaksentilla. Howard ei ole hoitanut vanhemmuuden tonttiaan ihan sillä pieteetillä, jolla olisi pitänyt ja tämän korvatakseen hän lähtee metsästämään jouluaattona pojalleen suosikkilelua turbomiestä. Yllättäen kaikki muutkin vanhemmat ovat viime hetken jouluostoksilla ja Howard joutuu hassuihin ja turhaa väkivaltaa edellyttäviin tilanteisiin lelua metsästäessään. Elokuvalla on kuitenkin onnellinen loppu, ja Howard on hyvä isä pojalleen ainakin joulupyhien ajan. Katsoja oppii, että materialla voidaan vähän paikkailla vanhemmuuden puutteita. Isäni on turbomies voisi olla jossain toisessa todellisuudessa nerokas, satiirinen kuvaus joulun kulutushysteriasta, mutta ei tässä meidän aika-avaruusjatkumossamme.

Isäni on turbomies on kaikessa sysipaskuudessaan paikoitellen huikea teos. Siinä yhdistyvät konservatiivinen perhe-elokuva ja slapstick-meiningillä etenevä toimintaelokuva, etenkin kummankin tyylilajin huonoimmat puolet. Se on itse asiassa toimintaelokuva, jossa terroristit ja pöljän näköiset avaruusoliot on korvattu muoviukosta tappelevilla vanhemmilla. Perinteinen toimintaelokuvamättäminen on korvattu hupsuttelumättämisellä, jossa oma osansa saavat niin ärsyttävä naapuri kuin olohuoneeseen karannut poro. Kohtaus, jossa Howard tappelee varastossa roistomaisten tonttujen kanssa, on älyttömyydessään elokuvan parasta antia. Lopun turbomiesparaati ei ole typerintä mitä olen koskaan nähnyt, mutta aika lähelle mennään. Yhdessä asiassa Isäni on turbomies onnistuu. Se pystyy pitämään yllä jatkuvan myötähäpeän tunteen katsojassa.

Kehotan pysymään erossa tästä elokuvasta jouluna, koska televisiosta tulee oikeasti hyviä elokuvia. Joulu on kuitenkin henkilökohtainen suosikkijuhlapyhäni ja silloin ei tarvitse upottaa päätään huonojen elokuvien viemäriin. Säästäkää Isäni on turbomies siihen hetkeen, kun elämänne tarvitsee turhaa täytettä puoleksitoista tunniksi. Jos kiusaus kuitenkin iskee, niin katsotte sitten omalla vastuullanne.

Branch