Hard Targetin perusongelma yleisen huonouden lisäksi on se, että se näyttää tyypilliseltä 1990-luvun toimintaelokuvalta. 1990-luvun toimintaelokuvan erottuu 1980-luvun toimintaelokuvasta kahdella tavalla. Kyseisellä kymmenluvulla toimintapläjäyksissä on ollut selkeästi vähemmän homoerotiikkaa ja toiminnasta on tullut astetta tosikkomaisempaa. Elokuvien tahaton koomisuus ei ole tosin hävinnyt mihinkään. Tietenkin löytyy poikkeuksia, kuten Showdown in Little Tokyo (1991), jossa Brandon Lee kiinnittää vähän liikaa huomiota Dolph Lundgrenin penikseen. Luonteeltaan 1990-luvun toimintaelokuva muistuttaa kuitenkin hieman teinilarppaajaa: aika tosikko ja seksuaalisesti epävarma.
Onneksi kuitenkin hiustyyli ja vaatemuoti ovat pysyneet 1990-luvulle tultaessa edelleen yhtä rumina. Haluankin tässä kohtaa kiinnittää huomion Jean-Clauden hiustyyliin. Geelillä valeltu takatukka ei ole koskaan ihmiskunnan historian aikana näyttänyt hyvältä, ei edes vuonna 1993. Elokuvassa belgialainen hyppää liikkuvan moottoripyörän selästä ja pakenee hevosella helikopteria, mutta karvakaan ei värähdä miehen päässä. Itse kyseenalaistan vahvasti 90-luvun hiusmuotoilutuotteiden ja pyrotekniikan yhdistämisen ihan paloturvallisuussyistä.
Takatukan lisäksi elokuvalla on myös jonkinlainen juoni. Hard Targetissa Lance Henriksen jallittaa New Orleansin kaduille joutuneita sotaveteraaneja rikkaille suunnatun ihmisjahdin riistaksi. Metsästysharrastuksen kohteeksi joutuneen miehen tytär (Yancy Butler) tulee kaupunkiin etsimään isäänsä ja palkkaa avukseen Jean-Claude Van Dammen henkilöhahmon, jolla on amerikkalais-ranskalainen nimi. Etelävaltioissa voi elokuvan mukaan kohtuullisen vapaasti harrastaa ihmismetsästystä kaupunkialueella, sillä kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota ennen kuin Van Damme alkaa tutkimaan asiaa. Tätä ennen New Orleansin poliisivoimat ei tietenkään ole alkanut asiaa tutkimaan, koska poliisi on ylityöllistetty/ korruptoitunut/ EVVK/ lisää tähän oma tekstisi. Ihmisjahtiyrittäjät huomaavat jossain vaiheessa liiketoimintansa olevan vaarassa. Vastassa on kuitenkin Jean-Claude, joka ei olekaan kuka tahansa kadunmies, vaan elokuvan nimen mukaisesti Vaikea Kohde. Ymmärettävästä syystä elokuvan nimeä ei ole suomennettu. Jos lukija tässä vaiheessa vielä miettii, että onko elokuvan juoni ennalta arvattava, niin vastaus on kyllä.
Hard Target on yhdentekevä ja pitkäveteinen elokuva. Sen voi hyvällä omallatunnolla katsoa pikakelauksella elokuvan loppukahinoihin asti, mutta tässä kohtaa kannattaa laittaa elokuva normaalille nopeudelle, sillä kyseessä on koko leffan katsottavin osa. Elokuvan loppumättö on kuvattu varastohallissa, jossa säilytetään Mardi Gras -koristeita. Ei ihan kehno valinta. Woon ohjauksessa kyyhkyset lentelevät hidastetun Van Dammen monottaessa Lance Henriksenin kätyreitä leukaperiin. Räjähdyksissä ja teatraalisuudessa ei ole säästelty. Tässä kohtaa elokuva toimii, sillä Woo on erinomainen toimintaohjaaja ja Van Damme osaa potkia paremmin kuin näytellä. Tämä ei tietenkään tee Hard Targetista yhtään sen parempaa elokuvaa, mutta se nostaa elokuvan tason täydellisen unohdettavasta lähes unohdettavaksi rainaksi.
Branch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti