Battleship

Siis mitä tästä elokuvasta voi sanoa? Ensimmäisenä tulee mieleen tämä, mutta Peter Bergin Battleship (2012) on niin käsittämättömän kova elokuvallinen pohjanoteeraus, että minun on pakko purkaa se sanoiksi. Samalla tämä blogipostaus voi toimia minulle terapiamuotona. Leffa on lyhyesti sanottuna Transformers-elokuvien suosion jälkimainingeissa kasattu action-oksennus henkiin heränneestä avaruusromusta. Battleship tosin saa esikuvansa näyttämään Citizen Kanelta, sillä elokuvan juoni on yhtä jännä kuin ala-asteen jouluevankeliumissa ja näyttelijäntyö häviää jopa Mustanaamiossa nähdyille loistosuorituksille. Minulla on myös vahva epäilys siitä, että elokuva on rahoitettu pitkälti USA:n laivaston markkinointiosaston budjetista.

Elokuva alkaa, kun kyseisessä USA:n laivastossa kunnostautunut isoveli Stone Hopper (Alexander Skarsgård. Ja siis Stone Hopper! For realz?) saapuu pelastamaan veljensä Alexin (Taylor Kitsch) viinan ja naisten kiroilta. Sen sijaan, että Alex dokaisi kaikessa rauhassa rannalla, on isoveljen mielestä helvetin paljon parempi idea raahata selvistä mielenterveysongelmista kärsivä velipoika väkipakolla armeijaan. Koska armeijassa pojista tehdään miehiä! Tällä välin joku avaruusromu on kuitenkin syöksynyt mereen ja aikoo tuhota maailman tai jotain. Seuraavaksi tämä hämmästyttävän paljon transformerin näköinen juttu onkin elossa ja se loikkii kuin sammakko paikasta toiseen meren pinnalla.

Oikeastikin tietokonepeliin perustuva juonenkulku on tästä eteenpäin tuttu vanhasta suosikkipelistäni laivanupotuksesta. Merelle lähtee 50 USA:n laivaston huippumodernia alusta tuhoamaan mereen laskeutunutta mystistä metalliromua ja plop plop plop yksitellen ne kaikki painuvat Titanicin seuraksi. Jäljelle jääneet laivat eivät ymmärrä kääntää kurssia kohti turvasatamaa, vaan ne jäävät kiltisti odottamaan vuoroaan kuin possut teurastamon ovelle. Sitten mallinnetaan vähän matemaattisesti mörön liikkeitä ja koetetaan piestä selvästi kehittyneemmän rodun teknologiaa maailmansodan veteraaneilla, sisulla ja museoaluksilla. Tässä luonnollisesti onnistutaan. Epäilen vahvasti, että Battleship on Renny Harlinin salanimellä ohjaama elokuva talvisodasta avomerellä.

Sanomattakin selvää, että elokuva olisi tällaisenaan hieman tylsä, joten mukaan on otettu nuoren miehen kasvutarina elostelevasta juoposta hienoksi USA:n laivaston tosimieheksi. Tämä juonenkulku tekeekin elokuvasta sitten todella mielenkiintoisen.  Yleensä ei ole kovin hyvä merkki, jos katsoja toivoo kaikkien roolihahmojen kuolevan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Battleshipissa hahmojen eloonjäämis-ratio ei onneksi ole kovin hyvä, mutta tämän lisäksi katsoja toivoo listineensä myös itsensä.

Eläkeläisten bridge-iltaa muistuttavan juonen kruunaa elokuvan loistava näyttelijäntyö. Huonoa elämää viettävää raikulipoikana Alex Hopperina tosiaan kunnostautuu mielettömän lahjakas Taylor Kitsch. Jännittävintä Taylorissa on, että tyyppi on syntynyt Kanadassa ja tämä pohjaton eksotiikka heijastuu suoraan Taylorin roolihahmon tulkintaan. Toisin sanoen: kiinnostaa kuin kilo paskaa. Elokuvassa on alussa noin sekunnin verran potentiaalia, kun Hollywoodin virallinen ruotsalainen ja Stellanin poika Alexander Skarsgård astuu ruutuun, mutta sitten illuusio tuhoutuu, kun veljemme länsirannalta avaa suunsa. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi vuorosanojen luonnollinen lausuminen ja ilmeet ovat varsin hyödyllisiä työvälineitä näyttelijöille, mutta ilmeisesti castingissa on tällä kertaa luotettu enemmän geneettiseen ja fyysiseen soveltuvuuteen. Tämä taktiikka toimii ehkä pornossa, mutta ei kokopitkissä Hollywood-pläjäyksissä.

Tästä pääsenkin sujuvasti sivuosarooleihin.  Juuri kun katsoja luuli näyttelijäntyön pohjanoteerauksen löytyneen, astuu kuvioihin Rihanna. Siis ahahahahahahaaaaa! Rihannan roolisuoritus nuorena lobotomian läpikäyneenä laivastosotilaana on takuulla tämä vuosikymmenen, jos ei vuosisadan, heikoin debyytti valkokankaalla. Vannon, että tähtönen lukee suurimman osan todella monipuolisista ja mutkikkaista vuorosanoistaan suoraan teleprompterilta. Näyttelijäntyön sujuvuutta ei myöskään merkittävästi paranna se seikka, että Rihanna ei osaa englantia. 

Elokuvassa on myös Liam Neeson. Mahtaa hävettää.

Elokuva sai poikkeuksellisen monta Razzie-ehdokkuutta ja -voittoa, muun muassa vuoden paskimmasta elokuvasta. Huonojen elokuvien kerho yhtyy arvioon ja toteaa: Ihmisyyden nimissä. Älkää uhratko tähän elokuvaan aikaa tai rahaa. Se ei ansaitse sitä.

Deadlock