Australia

Tiedättehän kun maan historiassa on tapahtunut jotain ikävän sorttista ja sitten sitä pitäisi tuleville sukupolville vähän selitellä. Kuitenkaan asiaa ei haluttaisi nyt esittää ihan niin jyrkässä valossa ja samalla olisi kiva tuoda esiin, että ihan kaikki kansalaiset eivät sentään allekirjoittaneet valtakunnan perseilyä mukisematta. Nämä merkittävät vastalauseet pitää tuoda esiin, jotta koko kansalle ei tule kollektiivisesti paha mieli. Tällainen valistus on hirveän kätevää hoitaa elokuvilla. Lisäksi on hyvä, jos elokuvan sankariksi voidaan nostaa yksittäinen (valkoinen) tyyppi. Jos ette tiedä mistä genrestä puhun, suosittelen katsastamaan ainakin seuraavat lajityyppiä varioivat elokuvat: To Kill a Mocking Bird (1962), Gandhi (1982), Schindlerin lista (1993) ja Goodbye Bafana (2007). Baz Luhrmannin Australia (2008) on hieman yllättäen genren malliesimerkki: Valkoinen nainen saapuu toiselta puolelta maapalloa pelastamaan alkuperäiskansaa ja puolustamaan sorrettuja. Onnea, aboriginaalit!

Elokuva alkaa kun englantilainen aristokraatti Lady Sarah (nerokkaasti britiksi roolitettu aussi Nicole Kidman) päättää hakea hurvittelevan miehensä takaisin vanhalle mantereelle villistä ja arvaamattomasta Australiasta. Harmillisesti Hitler on samoihin aikoihin päättänyt hieman hullutella Keski-Euroopassa ja kutsunut ystävänsä Japanissa mukaan bileisiin. Sodan uhan varjostamana takakireän aatelisnaisen perikuva Sarah uhmaa kohtaloaan ja lähtee matkaan kohti tuntematonta. Saavuttuaan Australiaan, ladya odottaa yksi kappale kuolleita aviomiehiä ja bonuksena, niin kovin sopivasti, eksottisen jännittävä seksipöksy Drover (Hugh Jackman). 

Alun kiukuttelun jälkeen kermaperse-Sarah kasvaa ennätysvauhtia ihmiseksi ja päättää pelastaa miehensä tilan ja sen asukkaat. Matkan varralla vähän rakastutaan. Romanttisen seikkailuelokuvan paketin pitäisi olla selvä: tulin, näin, voitin. Mutta ei. Nyt elokuvan fokus siirtyy orastavasta rakkaustarinasta siihen, kuinka lapseton Sarah kiintyy puoliksi aboriginaaliin pikkupoikaan, jonka Australian valtio haluaa eugeniikkapäissään sijoittaa orpokotiin. Yhtäkkiä lady Sarah ymmärtää, että muillakin kuin valkoisilla ihmisillä on sielu ja aloittaa taistelun lapsen saamiseksi itselleen. Katsokaa, Kristus on noussut kuolleista! 

Tämän tympeyden lisäksi tarinaan on ympätty karjatilallisten juonittelua, murhia ja Droverin traagisen menneisyyden arvailua. Läpällä juoneen on heitettu kaupan päälle vielä toinen maailmansota. Lopputulos on pökerryttävä sekoitus historiallisia tapahtumia ja genrejä ennalta-arvattavassa paketissa. Kökön juonen sijaan katsoja voikin nojata taaksepäin sohvalla ja ihailla elokuvan hehkuvia värejä ja valotuksella loihdittuja lähes animaation omaisia piirteitä.

Jos juoni on silkaka sekameteliä, ovat näyttelijänsuoritukset sen sijaan yhtä innovatiivisia kuin demareiden puolueohjelma. Nicole Kidman on kaunis ja hän tekee alun tiukkiksena yhden myötähäpeää herättävimmistä roolisuorituksistaan koskaan. Hugh Jackman käyttää alkuelokuvan muristen ja seksiä tihkuen, loppupuolen herkästi hönkien ja siirappia valuen. Sivuosissa loistavat kliseepahis, alkkis, uhrattava tummaihoinen side kick, lahjakas lapsinäyttelijä, vihainen kiinalainen kokki ja Leijonakuninkaasta lainattu alkuperäiskansan edustaja. Muistinko jo mainita, että koko elokuvan kerronnan tekee tämä samainen lapsinäyttelijä huonolla englannilla? Siitä pisteet.

Näyttelijöistä selvästi plussan puolella on Hugh Jackmanin ylävartalo. Ei siis Hugh Jackman australiaa ylikorostaen lausuvana näyttelijänä, vaan Hugh Jackman mieslihan esillepanona.  Valittaen minun tulee kuitenkin todeta, että Baz ei ole tajunnut hyödyntää tätä lahjakkuutta maksiimiinsa. Hugh-paran annetaan heruttaa yläosattomissa vaivaiset kolme minuuttia elokuvan kestosta! Keski-ikäisten naisten munasoluja kuitenkin kutkutellaan pitkin elokuvaa pukemalla Jackman erilaisiin "seksikäs mies" -asuihin. Katsokaa, Hugh parrakkaana kovanaamana, Hugh tiukkana työnjohtajana ja Hugh valkoisessa puvussa uhkumassa 1940-luvun Hollywood glamouria. Tarkemmin ajateltuna Australia on yhden miehen Village People. 

           

            Psst. Hugh! Japanilaisia sotakoneita sun selän takana! 

Traileraddict.com

Australiassa yhdistyvät monet eri elokuvagenret, mutta se ei edusta yhtäkään niistä erityisen mieleenpainuvasti. Kollektiiviseen häpeään toimii Mississippi Burning. Jos taas elokuva karjatilallisista kiinnostaa, suosittelen Brokeback Mountainia. Australian takamaita voi ihastella Crocodile Dundeessa ja jos toiveenasi on todella ihailla vain Hugh Jackmania, on Wolverinessa varmastikin paras ”minuutteja elokuvasta ilman paitaa” -ratio. Jos kaikesta tästä huolimatta iltaa piristämään pitää löytää romanttinen elokuva, jossa ajetaan karjaa, pyydellään anteeksi alkuperäiskansan kohtelua ja ollaan mukana maailmansodassa, niin sitten Australia on varmaankin aika nappivalinta. Katsojalle tulee itku silmään ja elokuvan aiheuttaman puhdistumisen jälkeen voi taas rauhassa äänestää rasisteja seuraavissakin vaaleissa.

Deadlock