Operaatio Valkyrie

Natsit esitetään viihdeteollisuudessa aina niin kovin negatiivisessa valossa. On Schindlerin listaa ja Perikatoa, mutta kolmannen valtakunnan pikku hulluttelun sekaan mahtui varmastikin monia hienojakin ihmisiä. Näistä lähtökohdista on lähdetty rakentamaan jännitysnäytelmää natsihassuttelun eri tasoista. Saksalaiset olivat kyllä tehneet aiheesta jo muutamaa vuotta aikaisemmin huomattavasti paremman elokuvan (Stauffenberg, 2004), mutta Tom Cruise halusi roolin, jossa käyttää silmälappua. Koska Pirates of the Caribbeanin casting oli jo tehty, syntyi Operaatio Valkyrie (Valkyrie, 2008). 

Bryan Singerin ohjaama Operaatio Valkyrie kertoo Claus von Stauffenbergistä (Tom Cruise), joka kyllästyy olemaan natsi ja päättää ystävineen räjäyttää Hitlerin heinäkuussa 1944. Ymmärrän, että elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta siltikin juoni tuntuu kovin heppoiselta. Von Stauffenberg & co juonittelee hyvät kaksi tuntia elokuvasta, mutta historiaa tunteville ei varmastikaan tule yllätyksenä, että täysien amatöörien juoni menee pahasti puihin. Elokuvan jännitysmomenttikaan ei näin ollen ole kummoinen. Suurimman osan leffasta Tomppa käyttääkin koikkaroimalla erilaisissa univormuissa, vikittelemällä vaimoaan ja puhumalla brittiläisittäin puhuvien upseereiden (mm. Kenneth Branagh) kanssa pahaa Hitleristä tämän selän takana. Vielä kun lopun yltiötraagiseen teloituskohtaukseen on saatu todellinen ”you can be my wingman” -kohtaus, on elokuvan katsojalla haukotuksissa ja kikatuksissa pitelemistä. Ei kovin yllätyksellistä, mutta sitäkin koomisempaa.

Koomisuus elokuvassa on monien tekijöiden summa, mutta suuri kiitos elokuvan höpöhöpö-faktorin noususta kuuluu kyllä elokuvassa kuultaville aksenteille. Niiden osalta Operaatio Valkyrie on aivan omassa sarjassaan! Tomppa ei tunnetusti ole kovin hyvä, mitä tulee vieraisiin murteisiin, joten luojan kiitos hänen on tässä elokuvassa annettu ilmaista itseään amerikaksi. Nillitykseni johtuu siitä, että elokuvassa kuullaan ainakin kolmea eri versiota englannin kielestä. Myönnettäköön, että on Saksassakin aluekohtaisia murre-eroja, mutta harvemmin niillä korostetaan henkilöhahmojen henkisiä ja moraalisia ominaisuuksia ihan näin rankasti. Operaatio Valkyriessä totaalihyvikset puhuvat ehtaa amerikkaa ja tiukkapipoiset puolihyvikset sujuvaa brittienglantia. Aidot pahikset, sellaiset ihan oikeat natsit, puolestaan ilmaisevat itseään viehättävän korostetuilla saksalaisaksenteilla. Näihin rooleihin on myös palkattu aidot saksalaisnäyttelijät. Näin yleisölle ei vahingossakaan jää epäselväksi kuka on oikeasti paha ja kuka vain leikkii olevansa natsien puolella. Jenkkinatseilla katsoja saadaan ehkä myös unohtamaan se, että leffassa on pikku pakko hurrata vanhan kunnon kansallissosialistisen puolueen jäsenille sankareina.  

No onko elokuvassa sankareita vai ei? Berliinissä on von Stauffenbergille omistettu katu, joten ainakin semilegitiimistä sankarhahmosta on tosiaan kyse. Toisaalta toisen maailmansodan jälkeen aika moni vankka natsi koki maineensa puhdistuksen, koska muuten teloituslinjalla olisi ollut iso osa aatelistoa ja muuta kermaperseväkeä. Mutta mitenkäs von Stauffenberg? Elokuvan tapahtumat sijoittuvat alkuvuoteen 1944 ja lähestyy loppua kohti huipennustaan eli heinäkuun 20. päivän salaliittoa. Nyt täytyy todeta, että aika monta vuotta on von Stauffenberg ihan tyytyväisenä vuonna 1933 valtaan nousseen Hitlerin pikku harrastuksia vierestä seurannut. Elokuvassa Tompan roolihahmolla ei luonnollisestikaan ole ollut mitään käryä niistä pienistä ihmiskokeista, joita natsi-Saksa on vuosikymmenen harjoittanut. Kyynisempi katsoja voisi kuitenkin todeta, että vasta keväällä vuonna 1944 sattunut väliintulo oli oikeastaan vain Stauffin keino välttyä myöhemmiltä syytöksiltä. Kännissä ja läpällä -argumentin ollessa vielä varsin tuntematon, saattoi natsiperseilystä nimittäin joutua kohtalaisiin vaikeuksiin sodan jälkeen. 

Näistä roolihahmojen syvempien tunteiden ja motiivien pyörittelystä olisi saanut huomattavasti enemmän irti, mutta luonnollisesti mihinkään syvällisempään pohdintaan von Stauffenbergin asteen hitaasti heräävästä omatunnosta ei mennä. Ja koska kyseessä todellakin on mitä suurimmassa määrin Tom Cruise -elokuva, on von Stauffenbergista maalattu täysin sieluton kuva sankarina, hienona sotilaana, lojaalina ystävänä ja suurena rakastajana. Tarkemmin ajatellen Operaatio Valkyrie on Top Gun siirrettynä toiseen maailmansotaan.

No jos se kerran on näin paska, niin miksi vaivautua? 

Operaatio Valkyrie on ainoa Tom Cruise -elokuva, josta olen maksanut täyden hinnan elokuvateatterissa. Luonnollisesti tiesin jo saliin kävellessäni, että tulen näkemään pari tuntia silkkaa paskaa. Elokuvan hienous piilee kuitenkin juuri tässä. Se on paskaa, mutta se on tosissaan tehtyä täysin huumoritonta paskaa Vakavasta Aiheesta. Ihmiskohtalot ovat naurettavan traagisia, hahmot ihastuttavan yksiulotteisia, Hitler on paha, von Stauffenberg on hyvä ja juoni on korvattu pääosanesittäjän perseellä. Lisäksi elokuvassa on Tom Cruise natsina. Väitättekö vielä, että tämä ei ole hyvä syy uhrata muutamia euroja ja joitain tunteja elämästään?

Deadlock