Jäätävä polte

Valtion elokuvatarkastamo kielsi aikoinaan melko absurdin kohun saattelemana Renny Harlinin elokuvan Jäätävä polte (Born American, 1986). Elokuva pääsi lopulta levitykseen leikattuna versiona. Syitä elokuvan sensuroimiseen löytyi muun muassa väkivaltaisuudesta ja Neuvostoliiton vastaisista sisällöistä. Oma teoriani mukaan nämä ovat olleet vain tekosyitä ja oikea syy löytyy kyseisen pläjäyksen uskomattomasta huonoudesta. Jäätävä polte on nimittäin jäätävän paska elokuva.

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (HS Kuukausiliite 31.3.2012) tämänkin elokuvan tuottanutta Markus Seliniä käsittelevässä henkilökuvassa kerrotaan Jäätävän poltteen syntyhistoriasta. Renny ja Markus päättivät suomalaista taide-elokuvaa kohtaa tuntemaansa antipatioiden johdosta muuttaa meikäläisen elokuvan ja tehdä suomalaisen Rambon. Omasta mielestäni pojat eivät ihan onnistuneet, mutta Jäätävän poltteen katsottuaan Rambo 3 alkaa vaikuttaa vakavalta kuvaukselta 1980-luvun suurvaltakonflikteista.

Jäätävä polte kertoo kolmesta amerikkalaisnuorukaisesta (Mike Norris, Steve Durham ja David Coburn), jotka Lapissa matkaillessaan saavat päähänpiston vierailla itäisen rajanaapurin puolella. Pojat eivät rajamuodollisuuksista piittaa ja päätyvät jostain käsittämättömästä syystä vähän ammuskelemaan ja räjäyttelemään lähikylässä. Neuvostoliiton kaltaisessa diktatuurissa tälläisestä perseilystä joutuu vankilaan. Vankila, johon jampat päätyvät, on karmea rotankolo, jossa pelataan shakkia ihmisnappuloilla. Siellä oleilee myös Vesa Vierikko. Kuten juonikuvauksesta voi päätellä, olen pyrkinyt unohtamaan koko elokuvan.

Lähtökohtaisesti harva toimintaelokuva loistaa käsikirjoituksellaan, mutta tässä ollaan menty niin pitkälle idioottihorisontin toiselle puolelle, että paluuta ei ole. Juonelliset puutteet voi tässä tyylilajissa antaa melko helposti anteeksi, jos elokuva on muuten kelpo mäiskettä. Renny Harlin on kuitenkin ohjaajan urallaan tehnyt ihan näppäriä toimintaelokuvia, kuten Die Hard 2 (1990) ja Long Kiss Goodnight (1996), mutta Jäätävästä poltteesta näppäryys on kaukana. Elokuvassa on tavoiteltu suuren maailman tyyliä ja amerikkalaisen toimintaelokuvan estetiikkaa. Lopputuloksesta tulee kuitenkin mieleen Neljän ruusun tai jonkun muun vastaavan ysäribändin musiikkivideo, jossa räjäytetään televisio. Vähän sinne päin, mutta ei kuitenkaan.

Jäätävästä poltteesta löytyy amerikkalaisen 1980-luvun toimintaelokuvan naiivi maailmankuva ja väkivaltaisuus, mutta siitä puuttuu samalla lajityypin keveys ja viihdyttävyys. Elokuva ei tarjoa ikimuistoisia nokkelia lausahduksia tai edes riittävän hyvää tahatonta komiikkaa. Toimintaelokuvan hienous on nimenomaan siinä, että se tarjoaa katsojalle mahdollisuuden humoristissävyiseen fiilistelyyn. Jäätävää poltetta ei halua fiilistellä, sen katsottuaan tekee mieli ottaa yhteyttä kuluttajaviranomaiseen ja vaatia hyvitystä elokuvan katsomiseen käytetystä ajasta.

Kyseistä teosta voi muuten ihailla Orionissa 19. tammikuuta. Suosittelen ottamaan varmuudeksi teatteriin mukaan jallupullon ja oksennuspussin, jos elokuvan aikana tulee henkisesti tai fyysisesti paha olo.

Branch