Mustanaamio

Vanhan viidakon sananlaskun mukaan se, joka näkee vuonna 1996 valmistuneen Mustanaamio-elokuvan, saa aivoödeeman. Toisen vanhan viidakon sananlaskun mukaan Mustanaamion trikooasun näkeminen aiheuttaa pysyviä vammoja verkkokalvoille.

Viime vuosikymmenen alkua voidaan sarjakuvafilmatisointien vedenjakajana. 2000-luvun alun jälkeen vain osa genreen kuuluvista elokuvista on ollut aivoverenvuotomateriaalia, kun taas ennen tätä tehdyt elokuvat ovat olleet lähes poikkeuksetta camppia ja kuraa. Mustanaamio (The Phantom, 1996) kuuluu huonojen sarjisleffojen aikakaudelle. Täytyy kuitenkin muistaa, että kehnot sarjakuvafilmatisoinnit ovat merkittävä osa huonojen elokuvien maailmaa. Jokainen karmeisiin trikoisiin puettu supersankari on tärkeä. 

Mustanaamio perustuu Lee Falkin luoman trikoosankarin seikkailuihin. Mustanaamion ammattihan periytyy isältä pojalle ja siihen sisältyy lupaus taistella merirosvoutta ja muita viidakon järjestyshäiriöitä vastaan. Suomessa kyseinen sarjakuva on melkoisessa suosiossa ja perinteisesti suomalainen mies osaa kertoa sotilasarvonsa lisäksi Mustanaamio-kerhon jäsenyytensä laadun.

 

Elokuvassa seikkailee järjestyksessä 21. Mustanaamio Kit Walker (Billy Zane) mielitiettynsä Diana Palmerin (Kristy Swanson) kanssa. Köyhän miehen Indiana Jonesia muistuttavassa juonessa ollaan Tougandan pääkallopatsaiden jäljillä. Legendan mukaan patsaat antavat haltijalleen rajattoman voiman ja tämähän kiinnostaa suuruudenhulluja vilunkiveikkoja. Patsaita tavoittelee rikollispomo Xander Drax, jota esittää Subtitute-elokuvasarjassa (osat 2, 3 ja 4) kunnostautunut Treat Williams. Draxin kätyreinä puuhastelevat Catherine Zeta-Jones ja James Remar.

Elokuvan on ohjannut australialainen Simon Wincer, mutta epäilen vahvasti, että kyseessä on Timo Koivusalon käyttämä salaidentiteetti. Millään muulla tavalla elokuvan kökköyttä ei voi selittää. Taistelukohtaukset ovat yhtä sulavia ja mukaansatempaavia kuin aamuyöstä tapahtuva snägärijonotappelu. Mustanaamion nyrkkirysykohtauksista ei voi valitettavasti soittaa poliisille. Erikoistehostetiimi on ollut elokuvan teon aikana todennäköisesti kännissä. Tästä päästäänkin elokuvan näyttelijäntyöhön. En aio tässä yhteydessä käyttää sarkastisia lainausmerkkejä, koska nyt ollaan menty sellaisen rajan yli, että niitä ei enää tarvita. Billy Zanen roolisuoritus on yhtä kiinnostava kuin puhelinluettelon ja veroilmoituksen risteytys, Treat Williams ei osaa näytellä ja Kristy Swanson sekä Catherine Zeta-Jones ovat yksinkertaisesti kamalia. 

Hieno yksityiskohta elokuvassa on Kit Walkerin isän haamu (maailman kovimmasta tv-sarjasta ikinä tuttu Patrick McGoohan), joka jakaa tuonpuoleisesta neuvoja trikoissa kärvistelevälle pojalleen. Varastettujen patsaiden lisäksi isäpapan huolenaihe tuntuu olevan poikansa menestys naisten parissa. Mustanaamion kaltaisessa periytyvässä professiossa on tietysti hyvä varmistaa, että jälkikasvua on jossain vaiheessa tulossa. Katsojana tulee kuitenkin vähän kyseenalaistaneeksi violetteihin trikoisiin pukeutuvan tyypin seksuaalisen suuntautumisen, vaikka Mustanaamio elokuvana on muuten tiukan heteroseksuaalinen.

Huonojen elokuvien kerho on pyytänyt elokuvasta lausunnon Nastamuumio-asiantuntijalta. Asiantuntijan mukaan ensimmäinen Mustanaamio vannoi valansa isänsä surmanneen merirosvon pääkallolle toisin kuin elokuvassa esitetään. Kritiikkiä saavat myös elokuvassa esiintyvät superpääkallot, joita ei esiinny alkuperäisteoksessa. Asiantuntija haluaa myös huomauttaa, että elokuvassa on unohdettu kokonaan Mustanaamion hyvän merkki, jonka saavat Mustiksen kaverit ja liittolaiset. Taistelukohtaukset ovat huonolla tavalla sarjakuvamaisia, mutta kaupunkikohtaukset ovat hyvin tehtyjä. Asiantuntijan mukaan elokuva ei ole suunnattu täyspäisille aikuisille ja on vaikea määritellä, kenelle se on oikein tehty. 

Olen samaa mieltä viimeisen kohdan kanssa. Mitä tulee elokuvan kohderyhmään, niin mielestäni Mustanaamio sopii ihmisille, joiden kulttuurimaku muistuttaa maailmanlaajuisen ydinsodan jälkeistä postapokalyptista maisemaa.

Branch