Double Team

1990-luku, julkkiskekkerit jossain päin Amerikan yhdysvaltoja. Belgialainen näyttelijä Jean-Claude Van Damme ja amerikkalainen koripalloilija Dennis Rodman tapaavat.

Dennis: Terve Jean-Claude! Meitsi on jäbän elokuvien suuri fani!
Jean-Claude: Kiitti! Jäbä on kova urheilumies!
Dennis: No niin on jäbäkin näyttelemisen lisäksi!
Jean-Claude: Mut siis jäbä  on kovempi urheilumiäs!
Dennis: Mutta jäbä on muskelit Brysselistä!
Jean-Claude: Dennis, arvaa mitä!
Dennis: No mitä, Jean-Claude?
Jean-Claude: Nyt tuli vuosisadan idea! Meitsien pitäisi tehdä yhdessä todella kova toimintaleffa, jossa ollaan vähän niinku tiimi. Meitsi olis salainen agentti ja jäbä olis joku siisti asediilaajatyyppi.
Dennis: Todellakin. Yhdellä ehdolla: meitsi saa käyttää elokuvassa omia vaatteitaan.

Oletettavasti näin on saanut alkunsa Tsui Harkin ohjaama Double Team (1997),  jälleen yksi 1990-luvun toimintaelokuva, johon saatu hongkongilainen ohjaaja ja belgialainen näyttelijä. Van Dammen kultaisten kokkelivuosien mestariteoksen toisessa pääroolissa on Dennis Rodman, joka on tehnyt pääasiallisen uransa koripalloilijana ja todella kyseenalaisen vaatemaun omaavana mediapersoonana. Ysärillä nyrkkeilyn parissa enemmän aikaa viettänyt Mickey Rourke pällistelee elokuvan pahana tyyppinä.

Double Team kertoo entisestä agentista Jack Quinnista (Jean-Claude Van Damme), joka saadaan houkuteltua auvoisan perhe-elämän parista vielä viimeiselle työkeikalle metsästämään vanhaa vihollistaan Stavrosta (Mickey Rourke). Tämähän menee tietysti vituiksi ja epäonnistuneen keikan päätteeksi Jack viedään Siirtokuntaan, jonne on tuupattu kaikki työssään kämmänneet, mutta muuten ammattitaitoiset agentit. Vedenalaisten lasersäteiden ympäröivältä saarelta ei ole kukaan koskaan päässyt karkuun, mutta Jack pääsee pienellä MacGyver-näpräämisellä häipymään vankeudestaan ja lähtee tämän jälkeen etsimään raskaana olevaa vaimoaan, jonka Stavros on kaapannut. Apua missioonsa Jack saa Yazilta (Dennis Rodman), joka pitää tatuointiliikettä, fetissi-henkistä anniskeluliikettä ja pientä asepuotia Antwerpenissa.

1990-luvun toimintaelokuvan hienoimmat perinteet ovat läsnä Double Teamissa. Huomaa kyllä, että internet on ollut tuolloin uusi asia ja elokuvassa hihitellään vähän netistä löytyville tuhmille kuville. Onneksi muuten elokuvassa on realiteetit kohdallaan eli tiedustelukonsultteina toimivilla Siirtokunnan agenteilla on pääsy kaikkiin maailman tietokantoihin, mukaan lukien Jallu-lehden tilaajarekisteri ja Pihtiputaan marttakerhon jäsenistön tiedot. Toimintakohtaukset ovat aika perusmeininkiä muutamalla hienolla koreografialla, elävällä tiikerillä ja parilla wtf-hetkellä (muovipussilla tukehduttaminen veden alla?). Mickey Rourkea lukuunottamatta kukaan näyttelijöistä ei osaa näytellä, eikä Rourkenkaan suoritus ole mikään helmi. Rodman ja Rourke ovat kummatkin elokuvan loppupuolella jostain selittämättömästä syystä ilman paitaa, Rodmanin kohdalla tosin mikä tahansa voittaa puvustukseen kuuluneen hopeisen napatopin. Jean-Claude tekee muutaman leuanvedon ja näyttää samalta kuin kaikissa muissakin elokuvissaan. Lopussa räjäytetään jotain. Juonessa ei ole mitään järkeä, mutta se ei ole ennenkään elokuvan tekoa estänyt.

Double Team on ei niin hienon vuosikymmenen huono toimintaelokuva. Tosin nostan hattua (tai pipoa) Van Dammen kaltaisille ysäritoiminnan veteraaneille, jotka ovat tehneet uransa pääasiassa loisteliaan 80-luvun jälkeisessä krapulassa. Se ei ole kiitollinen tehtävä, mutta jonkun on pitänyt käydä potkimassa, ammuskelemassa ja laukomassa on-linereitä valkokankaan työn sankarina.

Branch