Klo
21.06. Alkutekstien aikana on jo vähän huono olo. Jostain
käsittämättömästä syystä tämä elokuva kestää yli
kaksi tuntia.
Klo
21.08. Alussa olmityttö ja glitteripoika ovat
kukkaniityllä. Tämä on jo niin romanttista, että taidan vähän
oksentaa.
Klo
21.15. Nelijalkainen ystävämme on asettunut television eteen ja
peittää puolet kuvaruudusta. Eläimet ovat sitten viisaita! Ne
vaistoavat luonnonkatastrofit ja paskat elokuvat, joilta ne tietenkin
haluavat suojella omistajiaan.
Klo
21.26. Kolmiodraama! Taylor Lautnerilla on aivan liian pieni paita
ja Robert Pattisonilla on liikaa meikkiä. Kristen Stewartin ilme ei
ole värähtänytkään tähän mennessä. Toisesta osasta tutut
paidattomat metsäpojat tekevät myös paluun.
Klo
21.33. Mainoskatkolla mietin, että jos pitäisi valita stalkkailevan
vampyyrin ja kiukuttelevan ihmissuden väliltä, niin luostariin meno
ja ikuinen selibaatti vaikuttaisivat ihan päteviltä vaihtoehdoilta.
Klo
21.43. Lautner on nyt ilman paitaa. On näemmä nostettu punttia roolia
varten, tosin haballa ei korvata kehnoa näyttelijäntyötä. Muutkaan
näyttelijät eivät tosin loista rooleissaan ja Robert Pattison
voisi ottaa kielen pois Kristen Stewartin kurkusta.
Klo
21.46. Jotain koko elokuvan laimeudesta kertoo se, että kovin uhka
on Seattlesta tulevat teinivampyyrit. Tottahan toki taustalla
spedeilevat goottilarppivampyyrit, joiden pukeutuminen ei ole
parantunut toisesta osasta. Kerrataanpa vielä: Dracula-kaapu näyttää
Gary Oldmanilla uskottavalta, mutta ei viisi minuuttia sitten
aikuistuneella Dakota Fanningilla tai (Viidakon tähtösten BB-Nikoa
lainatakseni) nevähööd-näyttelijäjampalla.
Klo
22.06. Vitoselta tulisi Spiderman 3. Houkutus vaihtaa kanavaa on
todella kova.
Klo
22.09. Vampyyrit ja ihmissudet ryhtyvät yhteistyöhön torjuakseen
lähestyvän puberteettiverenimijälauman. Yhteistyö vaatii treeniä
ja treeni vaatii luonnollisesti treenimontaasin. Tulispa sade ja
pyyhkis pois tän kaiken saastan.
Klo
22.34. Sydäntäni aina lämmittää, kun teinielokuvissa puhutaan
perinteisten arvojen puolesta. Seksi kuuluu avioliittoon ja ennen
kaikki oli niin paljon paremmin. Ehdotankin, että Twilight otetaan
osaksi koulujen sukupuolivalistusta. Ehkäpä teinit ymmärtävät
elokuvan perusteella, että teiniseukkailusuhteet ovat lähtökohtaisesti perseestä ja alkavat
seurustella vähän vanhempina.
Klo
22.51. Edward ja Jacob keskustelevat suhteestaan Bellaan. Nyt on
sellaista male bondingia että oksat pois. Myötähäpeämittarissani
ei enää asteikko riitä.
Klo
22.55. “Niin siis en mä halua seukata sun kanssa, mutta voisitsä
silti vähän itkeä mun perään ja pussata ihan varmuuden vuoksi?
Kun en oo ihan satavarma kuitenkaan näistä mun fiiliksistä, vaikka oikeesti oon.”
Klo
22.59. Junttikylän vampyyrit ja karvaturrit vastaan Seattlen
henkkamaukkavampyyrit. Tässä vaiheessa olisi ollut armollista
päättää kaikki vaikkapa ydinräjähdykseen, mutta ei. Kärsimys
jatkukoon.
Klo
23.02. Ai siis muuttuvatko Twilight-universumissa vampyyrit tuhkaksi?
En usko. Korkeintaan muuttuvat kimalteeksi.
Klo
23.18. Loppukähinät on käyty ja karvaturripoika on saanut lopulliset
pakit. Taas ollaan kukkaniityllä Kristenin ja Robertin seurassa.
Elokuvan lopussa selviääkin, että kahden supernaturaalin urpon
välissä notkuminen on ollut vain oman identiteetin etsintää, ihan
tälleen normaali vaihe jokaisella teini-ikäisellä. Tässä
vaiheessa kaikille pitäisi olla selvää, miten vammainen käsitys
Twilight-elokuvissa on ihmissuhteista tai ylipäänsä elämästä.
Kolmas Twilight on hyvää katsottavaa kaikille, jotka haluavat
samaan aikaan helvetin puuduttavan elokuvakokemuksen sekä kasvaneen
aivoinfarktiriskin.
Branch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti