Pretty Woman

Olen keski-ikää lähestyvä tylsimys, joka ei ole koskaan ymmärtänyt Pretty Womanin (1990) mainetta romanttisena elokuvana. Julia Robertsin ja Richard Geren tähdittämä prostituoitu Vivianin ja liikemiehen Edwardin vaihtosuhteesta alkava rakkaustarina ei herättele kyynelkanavia tai aivojen romantiikkakeskusta, vaikka tokihan jokaisella meistä on natsannut, kun on vähän seisoskellut Sunset Bulevardin kulmassa.

Elokuvana Pretty Woman ei ole Timo Koivusalo -asteikolla huono elokuva, se on kuitenkin käsikirjoitettu, ohjattu ja näytelty sujuvasti. Se ei ole elokuvana käsittämätöntä paskaa, joka saa katsojan voimaan pahoin päiväkausia katsomisen jälkeen. Romanttinen komedia on vain elokuvagenrenä aika hanurista. Keskustelin tässä yhtenä iltana erään ystäväni kanssa romanttisten komedioiden ongelmista. Tämän rupattelun perusteella selvisi, että monet näistä elokuvista eivät ole erityisen hauskoja tai saati romanttisia. Vähän kuin sotaelokuva ilman sotaa, toimintaelokuva ilman toimintaa, Top Gun ilman homoerotiikkaa tai Universal Soldier ilman Jean-Claude Van Dammen persettä.

Pretty Woman ammentaa päälle päin asetelmansa George Bernard Shaw'n Pygmalion-näytelmään perustuvasta musikaalista My Fair Lady, jonka on taasen kynäillyt Alan Jay Lerner. My Fair Ladyssa vedonlyönnin tuloksena alaluokkaisesta kukkamyyjästä koulitaan hienoa naista. Samoihin teemoihin viitataan Pretty Womanissa hotellihenkilökunnan vetämillä haarukkasulkeisilla ja elokuvan oopperakohtauksella, jossa ensimmäistä kertaa korkeakulttuuria näkevä Vivian vetistelee katsomossa. Tosin tämäkin on melko päälle liimattua, sillä Julia Roberts muuttuu kadulla pyörivästä ilotytöstä salonkikelpoiseksi leidiksi lähinnä vaihtamalla muovisaappaat kalliisiin korkkareihin ja opettelemalla käyttämään jälkiruokalusikkaa. Oikeasti elokuvan teema on se, että sisäiseen tyhjyyteen auttaa seuran ja seksin ostaminen, varsinkin jos seuralainen näyttää seuraavalta suurelta Hollywood-staralta. 

Pretty Womanin kiusallisin yksityiskohta on Julia Robertsin ja Richard Geren roolihahmojen ammattien rinnastaminen, sillä tottahan toki liike-elämä on yhtä suurta sielua syövää huoraamista, jossa rikotaan perheyritykset ja tuhotaan sympaattisten papparaisten elämäntyö. Tosin "huoraaminen" tapahtuu ilmastoiduissa toimistoissa ja liikelounailla hyvällä liksalla, mutta kun siitä tulee paha mieli ja syvälle sydämeen sattuu, niin kyseessähän on lähes sama asia. Elokuvissa alaluokkaiset ihmiset ovat mukavampia ja aidompia kuin snobit, joilla on valtaa ja rahaa. Sama asetelma pätee myös maalaisiin ja kaupunkilaisiin. Mikä yllätys onkaan, että Vivian paljastuu junttikylän tytöksi, joka on hairahtunut suurkaupungissa.

Tätä kirjoittaessa olen muistellut alkuvuodesta näkemääni Sophie Fiennesin elokuvaa The Pervert's Guide to Ideology (2012). Kyseisessä elokuvassa slovenialainen filosofi ja kulttuuriteoriajoulupukki Slavoj Žižek analysoi James Cameronin elokuvaa Titanic (1997), jossa seurapiirivosu (Kate Winslett) tapaa autokannen alla matkustavan köyhän jampan (Leonardo DiCaprio), ja sitten laiva törmää jäävuoreen. Cameronin pläjäys on romantilliseksi tarkoitettu, mutta Žižekin mukaan elokuvan jäävuori-insidentti estää elokuvan todellisen katastrofin, eli pääparin yhteiselämän, joka todennäköisesti romahtaisi pian New Yorkiin saapumisen jälkeen. Titanicin uppoaminen antaa illuusion siitä, että ilman tätä valitettavaa onnettomuutta elokuvan rakastavaiset olivat saaneet onnellisen loppunsa. Žižek löytää Titanicista myös toisen narratiivin, jonka mukaan Cameronin ylä- ja alaluokan karikatyyrien ja köyhien sympatiseeraamisen takana on yläluokan trippailu alaluokan parissa ja sen hyväksikäyttö oman identiteetin ja elinvoiman palauttamiseksi. Leonardo DiCaprion työläistaustainen roolihahmo saa mennä Pohjois-Atlantin aaltoihin tämän tehtävän toteutettuaan.

Tätä narratiivia vasten Pretty Woman on kuin  katastrofielokuva ilman valtamerilaivaa ja jäävuorta. Väljähtänyt, juppimeiningillä ryyditetty yläluokkaisuus ja eloisa alaluokkaisuus silleen kivasti kohtaavat ja sitten soitetaan vähän Roy Orbisonia. Elokuvan tympeää puolta vilautetaan kerran elokuvan aikana kohtauksessa, jossa Edwardin lakimies yrittää raiskata Vivianin. 

Pretty Womanin onnellisessa lopussa on kuitenkin kasassa kaikki eeppisen ihmissuhdeonnettomuuden ainekset. Jostain kumman syystä elokuvasta ei ole koskaan tehty jatko-osaa.

Branch 

Pilatut elokuvanimet – Tero Vaara -special edition

Netissä pyörii tällä hetkellä sanaleikki, joka tarjoaa Huonojen elokuvien kerholle loputtomat mahdollisuudet luovuutensa ja älynsä haastamiseen. Ideana pelissä on lisätä sana tutun elokuvan nimeen ja muodostaa näin hassunhauskoja yhdistelmiä. Esimerkiksi näin:

James Bond - Välikuolema saa odottaa, Kampiakseli ja Elina, Hobitti – Matkalla Teneriffalle, Braveheartattack, Taru sormusten herrasta – Diskokuninkaan paluu, Pallomeren raivo, My Fairtrade lady, Schindlerin ostoslista ja lopuksi suosikkimme Finding Nemo, Dead.

Tästä innoittuneena olemme Huonojen elokuvien kerhossa koonneet oman listamme tulevan kesän blockbustereista. Saammeko esitellä: Pilatut elokuvanimet!

Tähtien sotamarsalkka

Henkilökuva Martti Suosalosta tämän valmistautuessa tärkeimpään rooliinsa Suurimpana Suomalaisena. Elokuva kuvaa miltä tuntuu olla Suomen ainoa näyttelijä ja Timo Koivusalon BFF. Lisäksi Martti paljastaa miksi Sibelius, Mannerheim ja Irwin ovat niin hämmästyttävän samannäköisiä.

Tappajahailuoto

Romanttinen kauhukomedia Oulun lähikunnassa asumisesta. Hassunhauska ja samalla selkäpiitä karmiva elokuva kertoo siitä, miltä tuntuu lukea Kalevaa aamiaispöydässä.

Miesasiamiesten vuoro

Lauteille nousee ATM toisensa jälkeen kertomaan feministimafian pilaamasta elämästään Korsossa. Lopussa katsojille tarjoillaan todellista herkkua, kun saamattomuuden suurpappi Laasasen Henkka paljastaa parhaat iskurepliikkinsä.

Cocktail Siltasessa

Trilleri asiakkaasta, joka yrittää tilata gin tonicia hipsteribaarissa.

21 tapaa pilata sukupuolineutraali avioliitto

Katso juonikuvaus täältä.


Mutta mikä ihmeen Tero Vaara -special edition, kysytte te nyt. Elokuvia kehitellessämme tämä suomalainen laulaja ja lauluntekijä osoittautui sellaiseksi kultakaivokseksi, että elokuvia syntyi liukuhihnalta. Tämän vuoksi olemme tämän kirjoituksen loppuun keränneet yhteen parhaat Tero Vaara -elokuvat. Enää ei ole kesää jäljellä.

007 Tero Vaaran vyöhykkeellä.

James Bond menee vahingossa internetiin ja kohtaa jotain pahempaa kuin kylmän sodan suurvaltasuhteet, nimittäin Tero Vaaran kotisivut.

Perfect stranger - Tero Vaara verkossa

Elokuva esittelee aikamme suuren älykön ja yhteiskuntakriitikon kiireistä arkea. Elokuvassa kuvataan Teron isäm maallista taistelua viher vasuri moku kukka hattuja ja ihmisoikeuksia vastaan iltapäivälehtien keskustelupalstoilla.

Tero Vaara menneisyydestä

Raikas 1930-luku keskuudessamme.

Hiipivä Tero Vaara

Tero Vaaran musiikkituotanto on vähitellen tuottanut reikiä aika-avaruushorisonttiin ja maailmankaikkeus on romahduksen partaalla. Joukko tiedemiehiä lähetetään napalmin kanssa menneisyyteen estämään Mamban perustaminen ja oikeastaan koko porilaisen musiikkiskenen synty.

Terovaarallinen suhde

Karmiva kauhuelokuva miehestä, joka kiduttaa kaappaamaansa ex-puolisoaan laulamalla tälle Mamban tuotantoa alusta loppuun. Raakaa henkistä väkivaltaa sisältävän elokuvan ikärajasuositus on K-18.

Tero Vaara hiljaisuudessa

Elokuvaa on kuvattu kaikkien aikojen onnellisimman hetken kuvaukseksi.

Punainen Tero Vaara

Eletään vuotta 2036 ja kaikki Mamban fanit halutaan uunittaa. Vain yksi mies voisi estää tämän kaiken, mutta Teron kauhistukseksi Mamban fanien joukossa on kuitenkin myös ulko maalaisia!!1!!! Tätä dystopiaa on kuvattu herkäksi tarinaksi keski-ikäisen miehen heräävästä oikeudentajusta ja empatiasta. Elokuvan lopussa Tero ymmärtää, että jos Mamban faneille sallitaan syntymän jälkeen kehittynyt paska musiikkimaku, on myös Teron hyväksyttävä eri uskonnot, kansalaisuudet, ihonvärit ja seksuaaliset suuntautumiset ilman isäm maallista itkua verkossa.

Deadlock & Branch