Sibelius

Tämä on suuri isäm maallinen postaus hienon elokuvan tekijän Timo Koivusalon kansallis säveltäjäämme herkästi käsittelevästä elo kuvasta Sibelius (2003). Tämän mukasesti tekstissä käytetään vaan Isäm maallista kili oppia.

00.00 Mitä vitua. Sibelius on kuollut! Oliko elokuva tässä. Finlandia soi. Kättä lippaan pojat!!1!

03.02. SIBELIUS EI OLE KUOLLUT!!1!

03.45. Sibeliuksen isä on koullut ja pesä on konkursissa.

08.30. Sibelius on debressiosa, koska koulussa on pilkattu suurta SUOMALAISTA säveltäjää. Mutta sitten kuitenkin Sibelius rupeaa Isäm maalliseksi säveltäjäksi, koska Isäm maallinen sukulais miäs kannattaa sitä.

13.12. SIBELIUS ON TAAS VANHA!!!!1 

13.45. SIBELIUS ON TAAS NUORI!!!11

16.00. NYT TAAS VANHA!1! Onko tämä kuitnkin post moterni teko taide elo kuva?

16.38. Ei ollut!!1 Sibelius lähtee Perliiniin! Ase veljien luokse!

22.54 Perliinin katupojat tunkeutuvat Sibeliuksen ajatuksiin. Sävellys työ ei suju.

24.20 Elo kuvassa puhutaan ruatsia! Petos Isäm maata kohtaan.

30.00 Sibelius painii miehen kanssa ja musiikki soi. Mitä elo kuvassa tapahtuu? Onko tämä jotain homostelua?

31.00 Ei ollut. Oli vain miehekästä viinan juontia.

32.42. Sibelius on taas Isäm maan kamralla.

36.30. Sibelius ottaa pankki lainan ja lähtee Viiniin. Samuli eedelman on tehnyt laulun viinistä.

40.12. Sibelius pulustaa snäggi kioskilla kuniaansa niin kun Suomalainen on puolustanut Talvisodassa!!!!11!1!!1

48.11. Sibelius on pers aukinen. Valkoista hetero miästä sorretaan!!11

48.49. Sibelius menee isäm maallisesti hetro avio liittoon.
 
1.04.10. MITÄ VITUA! Soumi ei ole vielä itsenäinen kansalis valtio!!1 Mikä kestää????

1.04.30. Sibelius säveltää Finlandian!!!1!11! Se on hiano isäm maallinen kappale ja se soi Renny Harlinin isäm maallisessa elo kuvassa Dai Haerd 2.

1.15.50 Kansallismielisyys jatkuu. Miksi ei saa tavallinen valkonen hetero mies juoda viinaa niin paljon kun haluaa? Naiset ovat pilanneet kaiken.

1.24.08. Sibelius on tosi netto veron maksaja ja asuu Tusulassa eikä missään viher vasuri moku hesassa neukku kuutiossa. 

1.40.00 Sibelius säveltää Jääkärin marssin! Nimetty jeeger maisteri viinan mukaan! Kohta koittaa Isäm maallinen Vapaus sota!

1.52.30 Suomen joutsen lentää.

1.53.00  Loppu tekstit. Sibelius kuolee. Isäm maallisissa hauta jaisissa suree koko Suomen kansa. Paitsi viher vasemmisto mokuttajat!

Hiano isäm maallinen elo kuva!1!11 Timo Koivusalon merkki teos! Ei yhtään teko taide elokuva vaan kansan makuun tehty teos suur miehen elämästä. Mannerheim (joka EI OLLUT MUSTA TAI HOMO!!!1!) elo kuva Timo Koivusalolle jos renny ei ohjaa!

Branch & Deadlock

Only God Forgives

Edesmennyt suomalainen nyrkkeilijä Tony Halme muistetaan paitsi Tuksun kuvitteellisena poikaystävänä, myös menestysromaanistaan ”Jumala armahtaa, minä en”. Ohjattuaan uskomattoman hienon elokuvan Drive (2011) Nicolas Winding Refn tarvitsi hieman aikaa itselleen ja otti Halmeen esikoisteoksen lukemistoonsa. Mestariteoksesta innoittautuneena tämä Hollywood-elokuvan uusi messias tajusi, että kuten kirjan voi kirjoittaa ilman juonta, voi myös elokuvan tehdä ilman tarinaa. Lopputulos on nyt mäjähtänyt valkokankaalle ja kantaa ylpeänä nimeä Only God Forgives (2013). Se on kuulkaa hyvä, että edes joku uskoo anteeksiantoon, sillä itse en tämän tuuban nähtyäni löydä sisäistä pikku kristittyäni sitten millään.

Elokuva alkaa (lupaavasti) thai-nyrkkeilysalilta Bangkokista, jossa Julian (Winding Refnin uusin luottomuusa Ryan Gosling) kannustaa nuoria miehiä potkimaan toisiaan pataan ja diilaa samalla vähän kamaa. Samaan aikaan Julianin veli Billy (Hercule Poirot -filmatisoinneista tuttu Tom Burke) raiskaa ja tappaa piripäissään 16-vuotiaan prostituoidun. Paikallinen poliisipäällikkö ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja kostolla sekä verellä koristeltu kissa ja hiiri -leikki Billyn klaanin ja poliisin välillä voi alkaa.

Elokuvassa voisi olla paljon aineksia hyvään. On Ryan Gosling, on Bangkokin neonvaloja, on kuumottava soundtrack, joka suorastaan kutsuu naisia riisumaan vaatteensa jo elokuvateatterin ovella, mutta vituiksihan se sitten kuitenkin menee ja leffa päätyy tämänkin blogin asialistalle.

Jos Drive oli vuorosanoiltaan niukka elokuva, niin Only God Forgives on äänekäs kuin tuopille lähiökuppilassa seuraa pitävä perus-Raimo. Näyttelijät avaavat suunsa ainoastaan sylkeäkseen ulos mitä mielikuvituksellisimpia rivouksia. Dialogi on välillä sitä luokkaa, että katsoja kuvittelee tanskalaisen ohjaaja-käsikirjoittajan tilalle kuusitoistavuotiaat amispojat röökipaikalta. Tisseille ja sukupuolielimille tulee elokuvan aikana opittua monta uutta ilmausta ja tietous erilaisista seksuaalisista perversioista karttuu kiitettävästi matkan varrella. Leffa on myös varmasti miesasiamiesten mieleen, sillä elokuvan kaikki naishahmot ovat lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän piltsibisneksessä mukana.

Muutenkin elokuva pelaa lähinnä halpahintaisilla stereotypioilla Thaimaasesta. Bangkokista elokuva maalaa kuvan valtavana slummina, jonka katukuvaa hallitsevat alaikäiset shemale-prostituoidut, ja jonka talous pyörii yksin länkkäreiden omistamien kinky-klubien varassa. Poliisi on luonnollisestikin täysin omia ihmeellisiä orientteja kunniakäsityksiään seuraava uskonlahko ja koko kaupunki elää ja hengittää herskaa. Ohjaajalle vinkiksi, että seuraavassa elokuvassa voisi nostaa vielä Thaimaan piraattiteollisuuden, elintarvikealan modernin orjuuden ja maassa jylläävän HIV-epidemian asialistalle. Thaimaan matkailunedistämiskeskus kiittää!

Kliseekabareen ohessa pysähdytään unenomaisiin ja hidastettuihin kohtauksiin sokkeloisilla käytävillä. Välissä palataan poliisien joulujuhlan karaoke-iltaan, jossa ilmoille kajahtavat thai-laulut rakkaudesta. Seuraavassa kohtauksessa silvotaan taas käsiä irti. Takaperin puhuvat kääpiöt ehkä puuttuvat, mutta muuten Lynchin tuotanto on kyllä katsottu uskollisesti läpi. Tähän päälle lyödään seksuaalisesti epävarma päähenkilö, sadistinen veli sekä vähemmän hienovaraisesti esitetyt vihjaukset huumesuvun matriarkan (Kristin Scott Thomas) ja tämän poikien välisestä insestistä, aivan kun ohjaaja ei olisi osannut päättää, mikä kamaluus tai trauma katsojan silmille seuraavaksi isketään. Kaiken tämän aikana kukaan ei myöskään tiedä, mitä ohjaaja haluaa elokuvallaan sanoa.Tuskin Winding Refn itsekään.

Elokuvan katsottuaan fiilis on kuin thaimaalaisen katukeittiön jäljiltä: seurauksena paha olo ja pari päivää kestävä vitutus.  Branchin sanoin: Mikä helvetti näitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion kasvattamia elokuvaohjaajia oikein vaivaa?

Deadlock

Twilight - Uusikuu

Ensimmäinen Twilight-elokuva oli luvattoman huono, mutta elokuvasarjan toiseen osaan verrattuna se on ihan mukiinmenevä teinileffa. Twilight-Uusikuu (2009) antaa hyvän käsityksen siitä, millaiseen elokuvalliseen alamäkeen ja paskaojaan ollaan päätymässä.Tämä elokuva onnistuu nostamaan ensimmäinen elokuvan nolouden uuteen potenssiin. Näyttelijätyö on edelleen ankeaa ja vampyyritarinoiden lisäksi päästään raiskailemaan ihmissusimyyttejä. Ainut hyvä asia elokuvassa on se, että ihmissudet eivät kimalla missään valossa.

Elokuva alkaa lupaavasti, sillä Edward (Robert Pattison) dumppaa Bellan (Kristen Stewart). Tässä vaiheessa luulisi, että ulkopuolisen silmin kiusallinen suhde kristillisdemokraattivampyyrin ja lukiolaisolmin välillä olisi ohi. Tämä ei tietenkään mene näin toivotulla tavalla, mutta sitä onnellisen tietämätön katsoja ei vielä tiedä. Bella alkaa purkaa sydänsurujaan kuten espoolainen insinööri keski-iän kriisiään eli hankkimalla moottoripyörän. Tässä vaiheessa kuvioihin pamahtaa jo ensimmäisessä elokuvassa näyttäytynyt natiiviamerikkalainen Jacob, jonka kanssa on jonkinlaista sutinanalkua. Jacob kuitenkin katoaa kuvioista. Tämä johtuu tietenkin aktivoituneesta ihmissusigeenistä tai puberteetistä ja pallien laskeutumisesta. Ei voi tietää. Joka tapauksessa ihmissudet viettävät vapaa-aikansa metsässä ilman paitaa poikain seurassa. Ei ihan Top Gunin lentopallokohtausmateriaalia, mutta melko lähelle mennään.

Toinen Twilight-pläjäys laajentaa Stephanie Meyerin kehittelemää yliluonnollisten olentojen kansoittamaa melko vammaista maailmaa. Ihmissusien lisäksi tässä osassa valotetaan hieman vampyyrien valtakuvioita ja matkustetaan aina eksoottiseen Eurooppaan. Mainitsinko larppaajan näköiset vampyyrit ensimmäistä ja kolmatta elokuvaa käsitelleissä postauksissa? Uskon, että larppaajat näyttävät lähtökohtaisesti vähemmän noloilta ja huomattavasti paremman tyylitajun omaavilta kuin kliseisessä italialaiskylässä asustavat Volturi-suvun vampyyrit. Luulisi, että muutama vuosisata epäelämää Italiassa kehittäisi tyylitajua, mutta ehkä vampyyreiksi päätyvät ne tyypit, joiden tyylinenään vetoaa liiallista puuterinkäyttöä sisältävä goottityyli yhdistettynä Dressman-pukuihin.

Branch