Tänä vuonna Oscar-gaalassa on ehdokkaina aivan liian hyviä elokuvia. Tällainen hehkutus antaa ensinnäkin valheellisen kuvan Hollywoodista ja sen elokuvallisesta tasosta, ja toiseksi on se samalla myös karvas pettymys meille kuraelokuvien ystäville. Huonojen elokuvien kerhon hengessä olemme koonneet kaikille teille selluloosan ystäville kätevän pikku listauksen ehdolla olevien näyttelijöiden vaihtoehtoisista tuotoksista.
Miespääosaa havittelevat
Christian Bale: Unohtakaa Chrisun suoritus American Hustlessa ja kääntäkää sen sijaan katseet Balen suoritukseen kuraelokuvien ruhtinaan Nicolas Cagen rinnalla laatuelokuvassa Kapteeni Corellin Mandoliini (2001). Vähemmän romantillisen elokuvan ystäville löytyy aina herkkä ja sysipaska Terminator Salvation (2009), jonka kässäriä Bruce Wayne huhupuheiden mukaan peukaloi saadakseen lisää valkokangasaikaa hahmolleen. Hieno veto!
Leonardo DiCaprio: Atlantin pohjassa makaavasta kylmäsäilötystä vihanneksesta Wall Streetin sudeksi. Kuudessatoista vuodessa Leo on tehnyt merkittävän parannuksen, mutta mukaan mahtuu edelleen laadukasta kuraa, kuten lähinnä unilääkkeeksi sopiva The Aviator (2004) ja epäilyttävästä hippipaskasta kertova The Beach (2000).
Matthew McConaughey: Tätä päivää emme uskoneet näkevämme. Matthew MacConaghey, huonojen elokuvien stahanovilainen työn sankari! Surfer, Dude (2008), joka on tuonut meille muun muassa laatuelokuvat Pelimiehen painajainen (2009), Sahara (2005) ja (lisää oma MäcConaghegheyhe-suosikkisi tähän) on vihdoin tehnyt uskottavan roolisuorituksen ja kyennyt pitämään jopa paidan päällään. Jos ura jatkuu moisessa nousukiidossa, pitää ehkä jopa opetella kirjoittamaan Mattin nimi ilman lunttausta IMDb:stä. Tosin täytyy huomauttaa, että laadukkaampien roolien lisäksi Matthew tullaan näkemään Magic Mike 2:ssa (ehkä) eli toivo elää edelleen.
Chiwetel Ejiofor ei todellakaan ole mikään vapautensa puolesta taistellut orjuutettu mies, vaan Rakkautta vain (2003) sokeripläjäyksen iki-ihana Peter tai korkeintaan nörttiunelma Serenityn (2005) myyttinen "The Opetative".
Bruce Dern on tehnyt elämässään ihan liian hienon uran. Kuraelokuvia on listalla huomattavan vähän, ja tätä paheksumme syvästi. Onneksi tuotoksista löytyy sentään sellainen pahoinvoinnin väristyksiä aiheuttanut helmi kuin The Haunting (1999). Ei ole mennyt tämänkään näyttelijän ura hukkaan.
Naispääosan patsaasta taistelevat
Ensinnäkin. Kuka päästi naisen valkokankaalle?
Toiseksi....
Sandra Bullock!!! Sandra Bollocks, sanomme me. Eli siis mitä helvettiä? Naistensarjan Matthew McConaughey yllättää jo toistamiseen Oscar-karkeloissa. Tämä alkaa olla huolestuttavaa käytöstä naiselta, joka on tarjonnut meille niin paljon myötähäpeää ihanan romanttisilla elokuvillaan The Proposal (2009 ) ja Two Weeks Notice (2002) sekä jännittävillä Miss Congeniality - ja Speed-rykäyksillään. Onko Hollywood niin julma, että se pakottaa keski-ikäisen naisnäyttelijän oikeisiin elokuvarooleihin?!
Meryl Streep, jolla on selvästi kanta-asiakasalennus Oscar-ehdokkuuksiin, on tällä kerta loihtinut valkokankaalle ärsytttävän kuvauksen perheen sielunelämää hallitsevasta matriarkasta. Totuuden nimissä on todella vaikeaa valita Merylin kamalimmat roolit tähden "parhaiden" suoritusten joukosta. Onko se hirvittävän yliampuva veto Rautarouvana (2011) vai narttupomon rooli Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvassa (2006)? Totuuden nimessä on todettava, että yksikään rooli ei saa yökkäysrefleksiä ihan yhtä nopeasti käyntiin, kuin Merylin siirappinen rooli Clintin rakastajattarena elokuvassa Hiljaiset sillat (1995). Hyi olkoon! (Arvosteluumme on saattanut vaikuttaa Deadlockin syvä ja vankkumaton viha tätä Oscar-juhlallisuuksien vakio-piñataa kohtaan.)
Cate Blanchett on eittämättä lahjakkaimpia näyttelijöitä maailmassa. Silti hänen kohdallaan on todettava vain seuraavat sanat: Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008). Kyseessähän on aito pahan mielen elokuva, joka saa vatsan kiertämään vielä vuosien jälkeen. Haluamme myös huomauttaa, että okkultistikommari ei vedä pahiksena vertoja okkultistinatsille, ja kukaan ei selviä hengissä lennettyään kilometritolkulla jääkaapin sisässä. Kiitos vaan Steven Spielbergille tämän vuosituhannen kusisimmasta elokuvasta.
Amy Adams on tehnyt lyhyen uransa aikana jo melkoisen vaikutuksen Huonojen elokuvien kerhoon. Vai mitäpä sanotte seuraavista kukkasista: Man of Steel (2013), Meryl Streepin(!) kanssa tehty Julie & Julia (2009) ja Hääheila (2005). Amylla on tosin valitettavana tapana ottaa tasaisin väliajoin vastaan rooleja myös hyvissä tuotannoissa. Paheksumme!
Judi Dench on Merylin tavoin Oscareiden vakiokalustoa. Judi on urallaan ansioitunut hienona näyttelijänä, ja on siksi onnistunut pitkään välttämään pienen kerhomme haukankatsetta. Iloinen fakta kuitenkin on, että elämän mittaiseen elokuvauraan on pakko livahtaa sekaan myös muutama harrasteryhmämme kriteerit täyttävä teos. Judilta suositammekin kokeilemaan klassikoita Pirates of the Caribbean - Vaarallisilla vesillä (2011) ja Riddickin aikakirja (2004), jossa Judi pääsee esittelemään taitojaan metodinäyttelyn luonnonlahjakkuuden, tuon "2000-luvun Brandon", Vin Dieselin rinnalla.
Loppuun omat heikosti perustellut veikkauksemme:
Parhaan elokuvan vie Dallas Buyers Club tai 12 Years a Slave. Miespääosan pääsee pokkaamaan Matthew ja naista juhlii Cate tai Amy. Ohjaajan pysti menee Steve McQueenille, sillä herralla on aika monta kovaa päänahkaa jo vyön alla.
Deadlock & Branch
