One-Eyed Monster

Kasa kovia ammattilaisia kerääntyy vuoristomökille kuvaamaan aikuisviihdealan elokuvahelmeä. Pian salaperäinen murhaaja alkaa poimia näyttelijöitä yksitellen lumen saartamassa vuoristomaisemassa. Kuulostaa melko suoraviivaiselta ja miljoona kertaa nähdyn kauhuleffan juonelta, eikö? Paitsi, että tällä kertaa murhaajana on ehkä se pornoelokuva-alan suurin tähti: Ron Jeremyn penis. Sanomattakin selvää, että tässä elokuvassa on potentiaalia!

Lyhykäisyydessään Adam Fieldsin ohjaaman One-Eyed Monsterin (2008) juoni on seuraavanlainen: Avaruusolento haluaa vallata maailman siittämällä maapallon naiset jälkeläistensä kantajiksi. Tähän tarkoitukseen alien on valinnut sen yhden ja ainoan megamakkaran, joka on hallinnut internetin avaruusaaltoja jo vuosikymmeniä. Elokuvan pääosassa ei siis todellakaan ole pornomaailman legenda Ron de Jeremy, vaan herran slaikka. Itse asiassa Herra Suuri ja Mahtava kuolee jo elokuvan alkumetreillä, kun penis mystillisesti irtoaa Ronin vartalosta myötähäpeää herättävän panokohtauksen aikana.
(Välihuomautuksena todettakoon, että jos ihmiset haluaisivat nähdä kuusikymppisiä touhuamassa, olisi Hannele Laurin elokuvaura taattu hamaan loppuun saakka.)

Irronnut jortikka lähtee siitosretkelleen ja poraa samalla ilmat pihalle kaikilta tatin eteen astuvilta. Luonnollisesti lähimökissä kuitenkin sattuu asumaan sekopäinen Vietnam-veteraani, joka on viidakossa lapsia murhatessaan törmännyt vastaaviin Vietkongin hyppeleviin veitikoihin. Vietnam-tietous yhdistettynä seurueen kameramiehen sisäisiin McGyverin kykyihin synnyttää bratwurstille ansan, mutta lopulta peniksen kohtaloksi koituvat vuosikymmenten aikana pornoelokuvabisneksessä parkkiintuneet lantionpohjan lihakset. Voin kertoa, että uutiset pallinpurijapiraijoista ovat aika pientä tämän henkisen kastraation rinnalla.

Uskomattoman nerokkaan juonen lisäksi myös elokuvan näyttelijät ovat taattua x-rated -tasoa.  Ilmeet ja eleet ovat yhtä aitoja kuin Jenna Jamesonin tissit ja heidän laukomansa repliikit, kuten ”Holy shit, that’s the dick” tai ”Circumcise it to the oblivion. With an axe”, ovat myös omiaan jättämään tämän taideteoksen elokuvahistoriaan. Siitä erityiseksi elokuvan tekee se, että pääosan esittäjä pysyttelee visusti kameran kuvakulman ulkopuolella ensimmäisen tunnin elokuvasta. Patongin liikkeitä kuvataan aluksi ainoastaan erikoisen pyöreän kameran kuvakulman kautta. Yksisilmäinen hirviö tarkkailee silmällään mökin asukkaiden liikkeitä ja katsojat voivat hetken kuvitella itsensä Ron Jeremyn elimen asemaan. Quality nice! Vasta jorman murhanhimon yltyessä loppua kohden, saadaan itse heijari kuviin ja täytyy sanoa, että onhan se melkoisen vaikuttava näky. Itse en ole nähnyt Ronnie boyta koskaan toiminnassa, mutta asiantuntevammat voivat varmastikin tarkistaa onko kyseessä todella ehta kopio herran viidennestä raajasta. 

Vaikka kyseessä on kai jonkin asteinen parodia pornoleffoista, olisi elokuvan mielettömästä juonesta saanut vielä paljon enemmänkin irti. Elokuvan kieli poskessa -mentaliteetilla ei uskalleta revitellä ihan loppuun asti ja koko roskaa vaivaa jonkin asteinen pornosta peritty vakavuus ja vaivaantuneisuus. Käsikirjoituksen heikko taso johtaneekin suoraan piltsifilmin juurille; luoja tietää, että tarinassa olisi ollut kyllä vartta useampaankin kierrokseen. Itse asiassa toivoisin saman juonen laskeutuneen esimerkiksi jonkun ahdistuneen tanskalaisohjaajan hyppysiin. Enpä kieltäytyisi myöskään Won Kar-wain versiosta.

Deadlock

Twilight - Aamunkoi osa 1

Twilight - Aamunkoi osa 1 (2011) on eittämättä koko sarjan odotetuin elokuva, koska siinä päästään vihdoinkin panemaan. Twilightin keskeinen teemahan kuitenkin on se, että teinityttö yrittää saada munaa pihtaavalta stalkkerikimallevampyyriltä. Tämä paska vetoaa nuorisoon, jonka kulttuurimaku on vielä kehittymätöntä. Onneksi suurin osa nykyteineistä ymmärtää muutaman vuoden kuluttua katsoa esimerkiksi Dolph Lundgrenin tai Jean-Claude van Dammen tähdittämiä elokuvia, joista kaikki voittavat taiteellisessa kunnianhimossaan paskat vampyyrielokuvat.

Elokuvan alussa teiniolmi (Kristen Stewart) ja konservatiiviverenimijä (Robert Pattison) menevät naimisiin ja lähtevät paratiisisaarelle viettämään kuherruskuukautta eli panemaan, mutta avioliiton täyttyminen aiheuttaa kuitenkin tuoreelle aviomiehelle morkkiksen sekä pikkurouvalle mustelmia ja ylläriraskauden. Tämän jälkeen elokuvassa seurataan onnellista ja komplikaatioita täynnä olevaa odotusta ja oli kai siinä jotain ihmissusien keulimistakin. Loppupeleissä on kuitenkin sama, vaikka elokuvassa olisi ollut apokalypsi, sillä sekin olisi ollut vain leimiä. Näkemykseni on se, että maalin kuivumisen seuraaminen on huomattavasti kiinnostavampaa kuin tämän elokuvan katsominen, etenkin jos kyseessä on liuotinpohjainen maali. Elokuvaa ei paranna ihmissusijampan (Taylor Lautner) hieman pedariviboja sisältävä bondautuminen pääparin vastasyntyneen rakkauden hedelmän kanssa. Jäätävä tylsyys yhdistettynä katsojan lopulliseen kiusaantumiseen on kieltämättä melkoinen suoritus. 

Neljännen elokuvan päätyttyä takaraivossa kummittelee tieto viidennestä, vielä katsomattomasta Twilight-elokuvasta. Itsehän aion katsoa tämän elokuvallisen oksennuksen viidennen ja viimeisen osan nöyrän yleisönpalvelijan roolissa, sillä ihmisillä on oikeus tietää, mitä kannattaa sieltä videovuokraamon hyllystä poimia mukaan. Omasta mielestäni ansaitsen jo tässä vaiheessa palkinnon vähintään kansanterveyden edistämisestä ja talvisotaan osallistumisesta.

Branch